Sentinvartijan sienirisotto

Viikon 12 ruokana tein ikimuistoista sienirisottoa. Ikimuistoista siksi, ettemme saaneet annoksiamme syötyä ja seuralainen ehdotti siirtymistä ravintolaan.

Kaikki alkoi siitä, kun aukaisin satunnaisen aukeaman Yksikätisten keittokirjasta. Aukeamalla oli Sentinvartijan sienirisoton ja Kasvattajan ratatouillen ohjeet. Taloudelliset resurssit olivat jälleen rajalliset, joten ajatus sienirisotosta houkutteli. Ohjeessa oli joitain erikoisia kohtia, kuten se, että rahan säästämiseen viittaavan ohjeen "iskulauseena" on: "Harkinnan arvoinen, kun tuntuu siltä, että farkut ovat kutistuneet pesussa! Risottoa tällä ohjeella ei valmistu. Sipuli kuullotetaan kattilassa, mutta riisä ja herkkusieniä ei. Valmis ruoka oli hyvin miedossa kasvisliemessä keitetyn riisin ja sienten makuista, joten päätin maistaa ruokaa, ottaa siitä kuvan ja tuunata ruoan sitten paremmaksi. Se oli virhe. Lisäsin riisin joukkoon savuporosulatejuustoa, koska sitä oli nokare jäljellä. Poron kaveriksi sopii tietysti riistamauste, joten ripottelin sitä reilusti joukkoon. Lisäsin myös muita mausteita, mutten enää muista mitä. Lisäykset kuulostivat hyvältä, mutta makuelämys oli ikimuistoisen tunkkainen. Olin kaikella taidollani tehnyt mauttomasta pahaa.

Sentinvartijan sienirisotto

1 sipuli
1 rkl margariinia
3 dl tummaa riisiä
4 dl vettä
2 dl kevytkermaa
1 kasvisliemikuutio
1 puristettu valkosipulinkynsi
1 mm mustapippuria
1 1/2 rkl soijakastiketta
400 tuoreita herkkusieniä
1/2 dl persiljasilppua

Kuori ja silppua sipuli.
Sulata margariini padassa, lisää sipuli ja kuullota hetken aikaa.
Lisää pataan riisi, vesi ja kevytkerma. Murenna mukaan kasvisliemikuutio. Mausta ja viipaloi herkkusienet suoraan pataan (ei!). Anna kypsyä 20 min.
Ripottele persilja kypsän ruuan päälle.

Ohjeen mukaan valmistettunakaan ruoka ei ollut maistuvaa. Erityisesti keitetyt herkkusienet ahdistivat kokkaajaa. Jos tätä ruokaa päätyy tekemään, kannattaa myös riisi ja herkkusienet paistaa, lisätä neste vähitellen ja maustaa reilusti enemmän. Älä missään nimessä lisää porosulatejuustoa!

Viikon 12/2011 kirja

Senja Larsenin ja Riitta Aukian yksikätisten keittokirja on tarkoitettu nopeaan yksikätiseen ruoanlaittoon. Oman kappaleeni löysin kirpputorilta hintaan 2,50 €. 1996 painettu Ideakustannuksen kirja sisältää perheenäideille suunnattuja ohjeita huumorilla höystettynä. Välillä jutut naurattavat, välillä ne vaikuttavat väkisin keksityiltä. Ohjeiden alkuun on merkitty työvaiheet joihin tarvitaan molemmat kädet ja niihin tarvittava aika. Jostain syystä vain 62 kirjan 117 ohjeesta on sellaisia, joiden kaksikätiset vaiheet ovat alle viisi minuuttia. Toisaalta kirjan ohjeissa käytetään melko paljon kasviksia, jotka kaikki pilkotaan itse. Kanakastike kiekujalle syntyy huomattavasti yksikätisemmin, jos käyttää valmiita broilerisuikaleita. Olisin kuitenkin odottanut kirjalta, että kaikki sen ohjeet olisivat kokonaan yksikätisiä. Kirjan ohjeet ovat siis yksinkertaista arkiruokaa. Kirjan luvuilla on omat värinsä, joten oikea osasto on helppo löytää. Ulkoasu ei ole järin tyylikäs, mutta ajaa asiansa. Yksikätisten keittokirja voisi sopia vanhemmalle, joka ei ole kovin innostunut ruoanlaitosta eikä kekseliäs sen suhteen, mutta haluaa kuitenkin tehdä ruoat itse.

Lumipallot vaniljakastikkeessa

Perinteisesti jälkiruoat sijoitetaan keittokirjojen loppuosaan, joten kun Makujen maailma Espanjaa aukaistessani tarvitsin jälkiruokaa edellisen viikon ankkaruoalle, tiesin mistä aukaisisin kirjan. Tarjolla olikin mantelitorttua ja lumimunina tuntemaani keitettyä marenkia vaniljakastikkeen kera. Tutustuin lumimuniin ensimmäistä kertaa työväenopiston kurssilla kun kurssin vetäjä teki lumimunia ylijääneistä valkuaisista ja kokeili kypsentää niitä ruusuvedessä. Tuoksu oli melko äitelä ja parfyymimainen, joten ruusuvesilumimunat eivät jääneet ruokalistalleni.

Näiden lumipallojen tekeminen jäi hieman vieraiden vastuulle, minä vain hyörin ympärillä. Vaniljakastikkeeseen lisäsin hieman liikaa vaniljasokeria, jolloin jälkiruoka muuttui liian makeaksi. Oikealla vaniljasokerin määrällä jälkiruoka on taivaallinen. Ohjeen mukaan marengista tulee isolla lusikalla annosteltuna 12 marenkikakkusta. Teimme omat kakkuset 2/3 määrästä taikinaa teelusikalla eikä niitä silti ollut yhtään vähempää. Lumimunat paisuvat keitettäessä todella paljon eikä maito ole kaikkein helpoimpia keittopohjia, kun sitä ei pääse sekoittamaan kunnolla lumimunien kypsyessä.

Farófias
Lumipallot vaniljakastikkeessa

3 kokonaista kananmunaa + 2 keltuaista
ripaus suolaa
250 g (vajaa 3 dl) sokeria
1 l maitoa
1 vaniljatanko, halkaise pitkittäin (vaniljasokeria)
kanelilla maustettua sokeria (pelkkää kanelia, koska kastikkeeseen tuli liikaa makeutta)

Erota valkuaiset keltuaisista. Vatkaa valkuaiset ja suola kulhossa sähkövatkaimella pehmeäksi vaahdoksi. Lisää vähitellen 125 g sokeria ja vatkaa kovaksi vaahdoksi.

Kaada maito kattilaan ja lisää vaniljatanko. Kuumenna matalalla lämmöllä poreilevaksi. Ota isolla lusikalla valkuaisvaahdosta pyöreitä kakkusia ja pudota ne maitoon kypsymään. Anna poreilla hiljalleen 2-3 minuuttia. Käännä ja keitä toista puolta 2-3 minuuttia. Nosta reikäkauhalla talouspaperille valumaan. Taikinasta pitäisi tulla 12 isohkoa marenkikakkusta eli lumipalloa. Kun kaikki on keitetty, kaada maito tiheän siivilän läpi mittakannuun.

Pane keltuaiset kuumaa kestävään kulhoon ja nosta kulho kattilan päälle, jossa on poreilevaa vettä. Kulho ei saa koskettaa vettä. Vatkaa keltuaiset kevyesti ja sekoita joukkoon loput sokerista ja 7 1/2 dl siivilöityä maitoa. Jatka kuumentamista koko ajan sekoittaen, kunnes kastike sakenee, 5-8 minuuttia. Kaada vaniljakastike tiheän siivilän läpi kulhoon ja anna jäähtyä vähän. Peitä kelmulla ja paina kelmu suoraan kiinni kastikkeeseen. Jäähdytä jaakaapissa hyvin kylmäksi. (Laitoin keltuaiset suoraan pinnoitettuun kattilaan, vatkasin siinä. Lisäsin sokerin, kaadoin maidon vähitellen joukkoon ja kuumensin keskilämmöllä kunnes kastike sakeni.)

Lusikoi tarjolle tuodessasi vaniljakastiketta annoskulhoihin ja nosta päälle pari marenkikakkusta. Ripottele pinnalle kanelilla maustettua sokeria.

Laventelihunaja-ankka

Makujen maailma Ranskan satunnainen aukeama tarjosi riittävästi haastetta, sillä ainoana vaihtoehtona oli kokonaisen ankan kypsennys uunissa. Minä suorastaan innostuin ja otin selvää ankan saatavuudesta ja hinnasta. Tilasin ranskalaisen pakastetun ankan Reinin lihasta parin viikon päähän ja kutsuin vieraita.

Oletin ankan sulavan vuorokaudessa jääkaapissa. Ankan mukaan annettu ohje lupaili 1-2 vuorokauden sulatusaikaa ja perjantaina klo 11 aikaan sulamaan otettu ankka oli kohmeinen vielä lauantaina klo 14. Ruokaa oli luvattu puoli seitsemäksi, joten pikasulatin ankkaa haaleassa vesikylvyssä ja lopulta ankka meni uuniin jääkaappilämpöisenä. Ei siis mikään nätisti kohdeltu ankka, mutta tuli siitä silti ihan mehevää. Ankan sisällä muovipussissa oli omituinen pötkäle, joka paljastui lopulta kaulaksi. Ohjeessa käsketään kypsentämään maksa, sydän ja kivipiira ankan sisällä ja heittämään kaula pois, joten tuntui hassulta, että sisäelimettömässä pakasteankassa olisi kaula mukana. Koska pötkylä oli jäinen enkä tunnistanut sitä, laitoin sen ankan sisälle kypsymään.

En löytänyt uuninkestävää narua enkä cocktailtikkuja, joten viilsin aukon koiven nahkaan ja vedin toisen koiven (nilkkaosan) aukosta läpi. Siipiä en saanut kiinnitettyä, mutta ne olivat niin mitättömät ja runnellut, ettei niistä olisi ollut syötäväksi. Ankka oli surkean näköinen ilmestys ja ihmettelin miten se on pysynyt pystyssä, kun surkastuneessa vartalossa on jättimäiset rintalihakset.

Ankan siveleminen laventelihunajalla on kirjan mukaan tyypillistä Provencessa. Laventelihunajaa en löytänyt, mutta vaihtoehdoksi ehdotettua akaasiahunajaa löytyi kahtakin merkkiä s-marketista. Maustesekoitukseen tarvittavan laventelin löysin kuivattuna Punnitse&säästä -kaupasta. Vasta maustesekoitusta tehdessäni huomasin, ettei minulla ole kynteliä ja hetken tiedonhaun jälkeen korvasin sen timjamilla, salvialla ja meiramilla, joista jokaista kehuttiin kyntelin makuiseksi tai kyntelin korvaajaksi. Ohjeen mukainen mausteseos ei riittänyt alkuunkaan, vaan sitä meni kolminkertainen määrä. Mausteseosta pitäisi hieroa myös linnun sisälle, mutta koska käteni ei mahtunut kunnolla linnun sisälle, annostelin maustetta ja ravistelin ankkaa.

Ankka-aterian alkupalaksi tarjoiltiin ceasarsalaattia ja kampasimpukoita. Ankan kanssa samalle lautaselle päätyi porkkana-perunasosetta ja belugalinssejä. Ankan ohjeessa kehotetaan tekemään kastike paistoliemestä ja punaviinistä, mutta koska paistoliemi oli lähinnä rasvaa, kastikkeesta tuli syömäkelvotonta. Jälkiruokana tarjottiin viikon 11 keittokirjasta espanjalaisia lumipalloja vaniljakastikkeella.

Ylikypsä ankka maistui syöjille ja maku oli imeytynyt lihaan yllättävän hyvin paiston aikana. Valmiista ankasta saimme irti hieman koipiliha ja rintapalat. Yritimme vielä seuraavana päivänä riipiä lihoja irti ankasta, mutta tulos oli laiha. Ankasta riitti syötävää neljälle, mutta aika suuri osa ankasta meni hukkaan. Luulisin, että broilerista voisi saada enemmän syötävää, mikä tietysti kertoo siitä, että broileri on vielä tehotuotantoon jalostettu. Olen pitkään suunnitellut kokonaisen linnun paistamista ja siksi ankan valmistaminen oli mielenkiintoista. Broilerinkoipienkin syöminen tuntuu minusta hankalalta räpeltämiseltä, joten kokonainen ankka jäänee kertakokeiluksi.

ps. Kokonainen ankka maksoi 15 € / kg ja painoi 2,6 kg.

Canard au Miel de Lavande
Laventelihunaja-ankka


4 tl tuoreita laventelin kukkia tai 2 tl kuivattuja
2 tl tuoreita timjaminlehtiä tai 1/2 tl kuivattuja
2 tl tuoretta talvikynteliä tai 1 tl kuivattua
12 kokonaista pippuria
1 1/2 tl suolaa
1 (noin 2 3/4 kg) ankka sisäelimineen ( ilman sisäelimiä)
4 rkl (90 g) laventeli-, akaasia. tai muuta voimakkaan makuista hunajaa
3 rkl punaviiniä

Kuumenna uuni 175 asteeseen.
Jauha morttelissa tai maustemyllyssä 2 tl tuoreita laventelin kukkia, timjami, kynteli, pippurit ja suola.
Ota ankasta pois kaikki sen sisällä oleva näkyvä rasva (ei näkynyt eikä tuntunut) sekä sisäelimet. Huuhtele ankka ja taputtele kuivaksi. Leikkaa terävällä veitsellä ristiviiltoja ankanrinnan nahkaan, mutta älä lihaan. Hiero lintu sisältä ja ulkoa yrttiseoksella. Pane vatsaonteloon maksa, sydän ja kivipiira. Heitä kaula pois. Pane ankka rintapuoli ylöspäin mielellään ritilälle uuninkestävään isoon paistinpannuun.
Paista 2 tuntia. (Paistoin kunnes liha oli 75 asteista) Ota ankka uunista ja kaada yhtä ruokalusikallista lukuunottamatta pannuun kertynyt rasva pois. Levitän ankaan rintaan 2 rkl hunajaa ja pane takaisin uuniin 10 minuutiksi. Ota uunista ja valele hunajaista paistolientä linnulle. Pane takaisin uuniin ja paista toiset 10 minuuttia. Ota ankka taas uunista ja levitä sille loput 2 rkl hunajaa ja ripottele päälle jäljellä oleva tuore tai kuivattu laventeli. Paista taas 10 minuuttia ja valele jälleen paistoliemellä. Kypsennä vielä 5 minuuttia ja ota uunista. Ankka on kypsää jos paistoliemi on kirkkaan vaaleanpunaista, kun linnun paksuimpaan kohtaan painaa veitsen kärjellä tai jos lihalämpömittari osoittaa 75 astetta. Pinnan pitää olla rapea ja hyvin ruskistunut.
Siirrä ankka vadille, peitä löysästi alumiinifoliolla ja anna levätä noin 10 minuuttia. Valmista sillä aikaa kastike. Kaada paistinpannusta siihen kertynyt rasva kulhoon. Rasvan voi käyttää myöhemmin muuhun paistamiseen. Säästä paistoliemi, jota on noin 3 ruokalusikallista. (ei ollut eikä se erottunut rasvasta) Pane paistinpannu keskilämmölle ja lisää loput 1 tl tuoreita laventelinkukkia tai 1/2 tl kuivattuja ja punaviini. Deglaseeraa pannu kiehauttamalla siinä paistolientä ja viiniä hämmentäen samalla niin, että saat kaikki ruskistuneet palat irti pannun pohjasta. Keitä, kunnes liemi on sekoittunut ja vähän vähentynyt, 3-4 minuuttia. Pidä lämpimänä.
Ota sisäelimet ankan sisältä. Paloittele lintu irrottamalla siitä siivet, koivet ja reidet. Viipaloi rintapalat. Asettele ankka ja sisäelimet lämmitetylle vadille. Pirskottele päälle liemi ja tarjoa heti.

Thosai

Makujen maailma Kaakkois-Aasian satunnainen aukeama tarjosi tehtäväksi intialaista riisijauholeipää ja currynmakuista nuudelikeittoa. Lompakon sisällöstä tietoisena valitsin riisijauholeivän ja lähdin metsästämään keltaisia urid dal -linssejä. Näiden linssien metsästys oli helppoa, piti vain huomata, että samannimisiä linssejä on myös mustina. Mustat ovat kokonaisia urid dal -linssejä ja keltaiset (ne olivat valkoisia) kuorittuja mustia. Tein leipää kaksi kertaa, sillä ensimmäisellä kerralla liotin linssejä ja riisiä vuorokauden, minkä jälkeen jauhoin ne ja annoin olla kuusi tuntia. Ensimmäisen taikinan suurin ongelma oli löysyys, jolloin leivästä ei tullut lainkaan kirjan kuvan mukaista. Liotusajoilla ei näyttänyt olevan suurta merkitystä, mutta lisäsin nestettä paljon vähemmän kuin ohjeessa. Toisen satsin myös paistoin voissa, mikä teki leivistä syötäviä.

Thosai

Intialainen riisijauholeipä


runsas 1 dl (100g) keltaisia linssejä, urad dal, hyvin huuhdeltuina (kaupassa oli niemellä urid dal)
280 g basmatiriisiä tai muuta pitkäjyväistä valkoista riisiä
noin 1/2 l lämmintä vettä (ei todellakaan...)
2 tl suolaa
1 1/4 dl kirkastettua voita tai kasviöljyä (voita!)

Pane linssit ja riisi eri kulhoihin, lisää vettä peitteeksi (noin 5 cm) ja anna niiden pehmitä 6 tuntia. Valuta linssit ja siirrä ne monitoimikoneeseen. Jauha niitä valuttaen hitaasti joukkoon 1 3/4 dl (laitoin vain 1 dl) lämmintä vettä muutama ruokalusikallinen kerrallaan. Sekoita taikinaa noin 5 minuuttia, kunnes se on sileää ja vaahtoavaa. Siirrä taikina kulhoon.

Valuta riisi ja jauha se lisäten hitaasti joukkoon 1 3/4 dl (laitoin vain 1 dl ja siltikin oli löysää eikä tahnamaista) lämmintä vettä. Sekoita noin 3-4 minuuttia, kunnes seos on tahnamaista. Lisää riisitahna taikinaan, sekoita ja peitä leivinliinalla. (Miksi ihmeessä riisi ja linssit pitää liottaa erikseen, kun molemmat liotetaan yhtä kauan, jauhetaan ja sekoitetaan yhteen?) Anna taikinan seistä lämpimässä paikassa 20-24 tuntia. Kun taikina tuoksuu hieman happamalta ja pintaan ilmestyy pieniä kuplia, se on valmista. Mausta suolalla ja sekoita joukkoon 1 3/4 - 2 1/2 dl lämmintä vettä. (No en sekoittanut, taikina oli sellaisenaan sopivan löysää, niin että sen seuraavassa kohdassa pystyi levittämään kauhalla eikä se levinnyt oma-aloitteisesti.)

Kuumenna teflonpannu (halkaisija 25 cm) keskilämmöllä (Minun pannuni oli 20 cm). Lisää pannuun hyvin ohut kerros joko kirkastettua voita tai öljyä. Imeytä ylimääräinen rasva talouspaperiin. (Voi oli suoraan paketista enkä pyyhkinyt ylimääräisiä pois.) Kaada pannuun moin 3/4 dl taikinaa (pienelle pannulle vähemmän) ja levitä se kauhan kuperalla puolella tasaisesti pannun pohjalle. Pirskota hieman voita tai öljyä taikinan pinnalle, sulje kansi ja kypsennä leipää noin 2 minuuuttia, kunnes alapintaan ilmestyy kullanruskeita laikkuja ja yläpinta tuntuu kuivalta. Käännä leipä varovasti ohuella metallilastalla ja kypsennä vielä noin minuutin ajan ilman kantta, kunnes alapinta on rapea ja hieman ruskistunut. Taita leipä kaksinkerroin, nosta tarjoiluvadille ja pidä lämpimänä. Valmista samoin loput taikinasta ja tarjoa lämpiminä.

Viikkojen 9-11/2011 keittokirjat

Viikkojen 9-11 keittokirjat sain kaupanpäällisinä ostaessani Ruokaa kotona -keittokirjasarjan. Kaakkois-Aasia, Ranska sekä Espanja ja Portugali -kirjat kuuluvat Weilin+Göösin Makujen maailma -kirjasarjaan. Vihreän ulkoasun perusteella suhtauduin kirjoihin ennakkoluuloisesti ja pidin niitä vanhahtavina, vaikka ne kaikki on julkaistu 2000. En ollut kovin innoissani näistä kirjoista, mutta tarkempi lukeminen antaa paremman kuvan. -Lukujen alussa sekä ohjeiden yhteydessä on paljon tietoa ja kirjoja on miellyttävä katsella niiden suuren koon, kauniiden kuvien sekä selkeän ulkoasun ansiosta.

Ohjeet koin vaikeasti lähestyttävinä: Ne vaikuttavat melko suuritöisiltä ja niihin käytetään erikoisia raaka-aineita. Lyhentämättömiä ja erikoisia raaka-ainelistoja voidaan pitää autenttisuuden takeena, mutta tällä kertaa ensimmäinen reaktio on laiskuus: näihin pitäisi nähdä hirveästi vaivaa. Toisaalta juuri ohjeiden erilaisuus on kirjojen kiinnostavin puoli. Keittokirjojani on yleensä käytetty enemmänkin katselukirjoina, joten ohjeiden hankaluuksista huolimatta kirja täyttää tehtävänsä -siitä saa tietoa ja ideoita ja sitä on kiva katsella.

Kirjat ovat hieman suuria kirjahyllyyn, sillä ne ovat mappejakin korkeampia. Pohdin jopa kirjojen lahjoittamista pois, mutta ehdin jo hiukan kiintyä niihin. Nyt pitäisi vain löytää kirjoille säilytyspaikka, sillä yksi ylikorkeaksi säädetty hylly vie tilaa muilta, ylemmiltä hyllyiltä.

Pikaruokaa

Hiihtolomaviikon kokkailuksi sattui pikaruokaa-niminen menu. Tilannetta ja tyyliä kuvataan kirjassa seuraavasti: Tämän työpäivän jälkeisen illallisen ruokalistan voi koota mielihalujen ja kaapin sisällön mukaan. Se sisältää helpon salaatin, risoton ja joko uuniomenat tai paahdetun kaurajogurtin. Ruoat ovat nopeita valmistaa, joten ateria sopii hyvin kiireiseen arkipäivään. Istukaa pyöreän pöydän ympärille, nosta ruoka keskelle ja käykää syömään. Tarjoa risotto suoraan pannusta.

Uppomuna-anjovissalaatti ja perinteinen risotto valmistettiin jo ennen lomaa, paahtokaurajogurtti ja punaiset marjat nautittiin vasta reissusta palattua. Uppomunan keittäminen oli minulle uutta, mutta muuten menussa ei ollut ihmeellisyyksiä. Olen pitkään halunnut ostaa öljyyn säilöttyjä anjovisfileitä (koska ne ovat niin siistejä), mutten ole keksinyt niille mitään järkevää käyttötarkoitusta. Korvasin risoton sahramin kurkumalla, koska kaupassa oli myytävänä kalliimpaa ja halvempaa sahramia ja se halvempi oli loppu. Sain siis loistavan tekosyyn välttää sahramia. Koska olin jo muutellut yhtä kohtaa reseptistä, yritin olla täsmällisempi muiden ainesten kanssa. Ostin siis pullollisen vermuttia kuvitellen, että sitä voisi käyttää aperitiivina. Phyi! Vermuttia olisi löytynyt myös poikaystäväni baarikaapista (myöhemmin ymmärretty juttu), mutta onhan se hienoa, että on ihan oma pullo.

Työsuunnitelman mukaan samana päivänä tehdään paahtokaurajogurtti, peitetään ja jäähdytetään. Juuri ennen tarjoilua tehdään salaattikastike, keitetään munat ja kootaan salaatti sekä valmistetaan risotto. Toisena jälkiruokavaihtoehtona oli uuniomenoita kermatoffeekastikkeella, niiden valmistusta aloiteltiin jo edellisenä päivänä.

Alkuruoka oli kitkerää salaattisekoitusta lukuunottamatta oikein hyvää. Kastikkeeseen olisi riittänyt kaksi tai kolme anjovisfileetä. Pääruokaa tein vain puolikkaan annoksen. Se oli oikein hyvää, mielestäni täydellistä. Viime tiistaina MasterChefissä sanottiin, että risotossa pitää olla hapokkuutta. Tässä risotossa sitä ei ollut ja aloin miettiä, olenko koskaan syönyt "hapokasta" risottoa. Hmm. Jälkiruoka olisi kaivannut vielä jotain. Kaurahiutaleet olisi ehkä voinut paahtaa paistinpannulla fariinisokerin kanssa. Käyttämäni ruokokidesokeri ei sulanut lainkaan uunissa, vaikka melkein poltin kaurahiutaleet.

Uppomuna-anjovissalaatti

200 g salaatinlehtisekoitusta pestynä ja kuivattuna (rucola, punasalaatti, porkkana, batavia)
1 rkl kapriksia huuhdottuna ja valutettuna
4 öljyyn säilöttyä anjovisfileetä valutettuna ja hienoksi pilkottuna (en pilkkonut, koska käytin sauvasekoitinta)
1 tl englantilaista sinappijauhetta
1 rkl valkoviinietikkaa
3 rkl ekstraneitsytoliiviöljyä
4 kananmunaa
merisuolaa ja vastarouhittua mustapippuria
nippu ruohosipulia silputtuna, tarjoiluun (jätin väliin)

Pane salaatinlehdet suureen kulhoon ja lisää kaprikset. Laita anjovikset pieneen kulhoon, lisää sinappijauhe, etikka ja öljy. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi.

Täytä suuri, matala kasari vedellä ja kuumenna hiljalleen kiehuvaksi (mahdollisimman nopeasti tietysti). Riko munat erilliseen kuppiin. Luo veteen pyörre sekoittamalla sitä yhteen suuntaan. Liu'uta kaikki munat varovasti veteen ja lopeta sekoittaminen. (Olen viimeaikoina törmännyt pariin ohjeeseen, jossa uppomunia varten tehdään kierre. En usko sen olevan paras tapa, mutta siitä lisää myöhemmin.) Peitä kasari kannella, poista liedeltä ja anna seistä 6 minuuttia saadaksesi pehmeitä uppomunia (9 minuuttia, niin keltuainen ei enää valu).

Laita tällä välin ruohosipulia syrjään ja lisää loput salaattiin. Sirottele päälle suolaa ja pippuria. Ota vähän kastiketta erilleen tarjoilua varten ja kaada loput salaatin päälle. Sekoita hyvin ja annostele lautasille. Ota kananmunat pois vedestä reikäkauhalla ja kuivaa kauhan alta talouspaperilla. Laita yksi muna jokaisen salaatin päälle. Lusikoi päälle hieman kastiketta, koristele ruohosipulilla ja tarjoile.

Perinteinen risotto (puolikas annos riitti kolmeen reiluun annokseen)

1 l kana- tai kasvislientä (kanalientä)
75 g voita
1 rkl oliiviöljyä
4 salottisipulia hienoksi pilkottuna (jättikokoisia puolet vähemmän)
400 g risottoriisiä
1/2 tl sahramia
1 1/2 dl kuivaa vermuttia
125 g tuoreena raastettua (hih! Kaikkihan ne on raastettu tuoreena, ehkä kannattais sanoa vastaraastettua) parmesaanijuustoa sekä vähän tarjoilua varten.
merisuolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Kuumenna liemi kasarissa kiehuvaksi ja siirrä syrjään. Pane 50g voita toiseen, suureen kasariin, lisää öljy ja kuumenna, kunnes voi on sulanut. Lisää salottisipuli ja hauduta 5 minuuttia, kunnes ne pehmenevät, älä ruskista.

Lisää riisi ja sekoita hyvin. Lisää sahrami ja kuumaa lihalientä niin, että se juuri ja juuri peittää riisin. Anna kiehua hiljalleen välillä sekoittaen. Lisää samalla lientä vähän kerrallaan - anna liemen imeytyä riisiin ennen kuin lisäät lientä uudelleen.

Kun kaikki liemi on lisätty ja se on melkein imeytynyt, n. 12-15 minuutin kuluttua, lisää vermutti, parmesaani ja loput voista. Lisää suolaa ja pippuria ja anna kiehua hiljalleen, kunnes riisi pehmenee ja kastike on paksua ja kermaista. Ripottele päälle parmesaania ja tarjoile.

Paahtokaurajogurtti ja punaiset marjat

50 g kaurahiutaleita
20 g ruskeaa kidesokeria
300 g marjasekoitusta (vadelmia)
2 dl maustamatonta jogurttia (turkkilaista)
4 rkl juoksevaa hunajaa
leivinpaperilla vuorattu uunipelti

Kaada kaurahiutaleet ja sokeri kulhoon ja sekoita. Ripottele seos tasaisesti pellille ja pane esikuumennetun grillivastuksen alle uuniin. Paahda kunnes hiutaleet ovat kullanruskeat ja karamellisoituneet, ota uunista ja anna jäähtyä.

Pane puolet marjoista kulhoon ja murskaa ne lusikan selkäpuolella. Lisää jogurtti ja paahdetut hiutaleet ja sekoita kevyesti, kunnes seos marmoroituu. Lusikoi laseihin ja lisää loput marjat ja hunaja. Jäähdytä tarjoilua varten. (Kuumensin ulkomaiset vadelmat mikrossa, jolloin osa soseutui ja kokosin jälkiruoan kerroksittain.)