Kanamukiherkku & aurinkokuivattua tomaattia

Ostin kesällä Akateemisen kirjakaupan alennusmyynnistä Suolaiset mukiherkut -kirjan ja sen pariksi Makeat mukiherkut -kirjan. Molemmissa luvataan, että herkut valmistuvat mikrossa kahdessa minuutissa.

Mukit ja mikrot ovat minulle jo lapsuudesta tuttuja juttuja. Pienempänä sekoittelin kotoa löytyviä aineksia mukissa, kun yritin tehdä itse herkkuja. Myöhemmin löysin keittokirjasta mikrossa kypsennettävien suklaamuffinien ohjeen, joka avasi tien mikroherkkujen maailmaan. Meillä oli myös mikroon tarkoitetut munakupit, joissa pystyi "keittämään" kananmunan minuutissa ja mikrokeittokirja, jonka luin kannesta kanteen. Luin tosin myös kaikki muut kirjat kodin kirjahyllystä, joten kyse ei välttämättä ollut erityisestä intohimosta mikroherkkuja kohtaan. Mikro ja muki voisivat hyvin kuvata herkkuja, joita voi taikoa kaapeista löytyvistä aineksista silloin, kun tekee mieli jotain hyvää. Siksi innostuin myös näistä kirjoista.

Suolaiset mukiherkut ovat muffineita, joissa on tavallista enemmän kananmunaa ja öljyä. Samankaltainen pohja toistuu sivulta toiselle, täytteet vain vaihtuvat. Saman asian olisi voinut ilmaista kertomalla pohjan ainekset ja eri täytevaihtoehdot. Mukiherkkujen ainesosalistat ovat yllättävän pitkiä, eikä vaihtoehtoisia aineksia kerrota. Siksi ne eivät toimi silloin, kun halutaan nyhjätä tyhjästä. Toisaalta, kun periaatteen on huomannut, omia yhdistelmiä on helppo tehdä. Ruoka-aineiden määrissä ei käytetä lainkaan lyhenteitä, mikä vahvistaa mielikuvaa nuorille suunnatusta kirjasta.

Minä valmistin kanamukiherkkua aurinkokuivatulla tomaatilla. Ohje ei ollut satunnaiselta aukeamalta, vaan valikoitui sen mukaan, mitä kaapissa oli. Ranskankermaa ei löytynyt, joten laitoin maitoa sen sijaan. Korvasin myös yhden ruokalusikallisen oliiviöljystä maidolla, koska lähes puoli desilitraa oliiviöljyä yhden mukin kakkuun kuulosti aivan ylimitoitetulta. Muumimukeissa laskettuna valmista kakkua oli 1,5 mukillista - pieneksi herkuksi tämä riittäisi kahdelle.

Kanamukiherkku & aurinkokuivattua tomaattia

1 mukillinen - 5 minuuttia - 800 wattia.

Ainekset

1 kananmuna
1 hyppysellinen suolaa
1 hyppysellinen mustapippuria
3 ruokalusikallista oliiviöljyä (2 rkl öljyä + 1 rkl maitoa)
1 tasainen ruokalusikallinen crème fraîchea (maitoa)
5 tasaista ruokalusikallista vehnäkauhoja
2/3 teelusikallista leivinjauhetta
2 ruokalusikallista kypsennettyjä kananpaloja kuutioina
2 aurinkokuivattua tomaattia hienonnettuna
1/2 teelusikallista Provencen yrttiseosta (laitoin basilikaa, oreganoa ja meiramia)

Mukissa: Vatkaa yhteen järjestyksessä kananmuna, suola, pippuri, oliiviöljy, crème fraîche, jauhot, leivinjauhe, paloiteltu kana, aurinkokuivatut tomaatit ja yrttiseos.
Koristele muutamalla kanan palasella, hienonnetulla aurinkokuivatulla tomaatilla ja ripottele päälle provencen yrttejä.
Kypsennä mikroaaltouunissa 1 minuutti 20 sekuntia (800 W).
Lisää heti kypsennyksen jälkeen pinnalle vielä muutama tomaatinpala.

Jätin koristelut väliin ja sekoitin kaikki ainekset taikinaan. Tämä ohje on muuten oikein hyvä esimerkki siitä, että ohje kannattaa lukea ensin alusta loppuun. Ohjeessa lisätään ensin ainekset mukiin, mutta sitten aineksia pitääkin olla jäljellä koristelua varten. Ulkonäkö jäi varsin vaatimattomaksi, etenkin kun koristelu puuttui. Kirjan kuvassa mukiherkku oli pinnalta herkullisen ruskea, mikä tietystikään ole mikroaaltojen aikaansaamaa. Mukiherkku oli aivan hyvää, joskin omat maustehyppyselliseni olisivat saaneet olla suurempia. Ohjeen mukaan tehtynä yhdessä annoksessa on hieman yli 700 kaloria, joten mistään pikkuherkusta ei ole kysymys. Kuvassa on 1/3 mukiherkusta toisessa mukissa.

Yksinkertainen arkicurry

Viikon 4/2011 keittokirjan ohjella valmistettiin ruokaa kuukausia myöhemmin, sillä keittokirja oli lainassa juuri sopivaan aikaan. Samalla myöhäisellä linjalla on hyvä jatkaa ohjeen jakamisenkin suhteen... Ohje antaa arkicurrylle neljä vaihtoehtoa: kana, lammas, kala tai kasvis. Lähi-Siwan valikoimista löytyi edullisesti naudan jauhelihaa, joten päätin kokeilla sitä. Tämä pyhäinhäväistys maistui oikein hyvältä reilummalla chiliannostuksella.

Yksinkertaisen curryn valmistus

Seuraavassa on yksinkertaisen arkicurryn valmistusohje. Tuoreen inkiväärin ja valkosipulin sijasta voi käyttää 1 tl joko itse tehtyä tai ostettua valmista inkivääri- tai valkosipulipyreetä.

Curry kahdelle:


Kanacurry:
450 g kananpoikaa tai
2 broilerin rintafileetä tai
4 broilerin reisipalaa tai
6 broilerin koipea

Lammascurry:
300 g lampaanrintaa, -lapaa tai -selkää

Kalacurry:
3 turska- tai lohifileetä (n. 225 g)

Kasviscurry:
225 g kuutioituja kasviksia

Currykastike:
4 rkl ruokaöljyä
1 iso, silputtu sipuli
2 silputtua valkosipulin kynttä (laitoin valmista murskaa 1 tl)
0,5 x 0,5 cm pala tuoretta, silputtua inkivääriä (laitoin valmista murskaa 0,5 tl)
0,75 tl jauhettua korianteria
hyppysellinen jauhettua kurkumaa
0,25 tl jauhettua roomankuminaa
0,25 tl jauhettua garam masalaa
1 tl jauhettua paprikaa
2 kuutioitua tomaattia
suolaa
silputtuja korianterinlehtiä (hups, miten ne taas unohtuivatkaan...)
(Lisäsin 1 tuoreen chilin, sitä kaupan perusmallia, pitkää punaista)

1. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa tai pannussa. Lisää sipulit ja paista keskilämmöllä noin 20-25 minuuttia tai kunnes ne ovat ruskistuneet. Lisää valkosipuli ja inkivääri ja paista 1 minuutti. Lisää jauhettu korianteri ja hämmennä 1 minuutin ajan. Lisää sitten kurkuma, kumina (ärsyttävää epätarkkuutta suomentajalta), garam masala ja paprika ja paista 30 sekuntia. Lisää 2,5 dl vettä ja keitä 10 minuuttia. Lisää tomaatit, sekoita ja hauduta vielä 5 minuuttia.

2. Currykastike on nyt valmista. Lisää suolaa maun mukaan. Lisää broileri, lammas, kala tai kasvikset. Lisää broileria varten 4 dl vettä, lammasta varten 6,5 dl vettä, kalaa varten 2,5 dl tai kalaa (!) varten 5 dl vettä. Hauduta kypsäksi. Ripottele pinnalle korianterinlehtiä juuri ennen tarjoilua.

Tarjoa lisäkkeenä riisiä, pitaleipää tai leipäviipaleita.

Minä keitin lisäksi riisiä. Ruoasta tuli oikein hyvää, joskin aika mietoa. Mausteita olisi saanut olla reilusti enemmän.

Punajuuria ja tofua hunajaisessa kastikkeessa

Mikä on sellainen marinadi, jolle ei anneta vaikutusaikaa? Kastikehan se on, minun mielestäni ainakin. Viikon 19 kirjan satunnaisella aukeamalla oli kolme salaattimaista ohjetta. Broileri-villiriisisalaatissa oli liian pitkä (=kallis) ostoslista ja sitruunainen linssi-kikhernesalaatti sisälsi vieroksumaani selleriä. Punajuurten ja tofun puolesta puhui myös tarve saada lisää käyttötapoja molemmille raaka-aineille. Hunajamarinadi paljastui kastikkeeksi, sillä ruoka oli tarkoitus tarjota heti marinadin sivelemisen jälkeen. Minä päädyin kuitenkin marinoimaan, sillä kotona oli jo niin pimeää, että valokuvaus siirtyisi seuraavaan päivään. Seuraavana päivänä valokuvaus oli kuitenkin jo unohtunut ja ruoka katosi nälkäisten vatsoihin suoraan marinointikiposta.

800 g kypsiä punajuuria
250 g tofua
1/2 dl rouhittuja pistaasipähkinöitä ("unohtui")
Marinadi:
1 1/2 dl oliiviöljyä
4 rkl juoksevaa hunajaa
2 rkl sitruunan mehua
1 tl suolaa
1 dl tuoreita yrttejä hienonnettuna, esim. oreganoa, timjamia, rosmariinia
mustapippuria

Kuori punajuuret ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi.
Sekoita marinadin ainekset keskenään.
Kuutioi tofu ja lusikoi puolet marinadista tofukuutioille.
Asettele punajuurisiivut laakealle vadille vieri viereen ohuiksi kerroksiksi ja sivele marinadia aina tasaisesti jokaisen kerroksen väliin.
Levitä tofukuutiot marinaideineen punajuurten päälle. Ripottele viimeikseksi pintaan rouhitut pistaasipähkinät.

Kournik -venäläinen kanapiirakka

Kournik -piirakka esitellään kirjassa hyvin yleisluontoisen ohjeen kera, joten päädyn etsimään lisätietoa netistä. Sitä löytyikin monelta eri taholta. Kaikissa ohjeissa oli eri täytekerrosten välissä ohukaisia, joten minun ohjeeni poikkesi niistä varsin paljon.

Kurnik

Venäläinen kananlihapiirakka

Venäläinen pyöreä piirakka kurnik sisältää maustekimpun kanssa keitettyä, hienoksi hakattua kananlihaa - kuten jo nimestäkin voi päätellä, sillä kana on venäjäksi kura, kuritsa - keitettyä riisiä, kuullotettuja sieniä, kovaksi keitettyjä, pilkottuja munia ja sipulia. Mausteena käytetään valkosipulia, pippuria ja laakerinlehteä. Kurnik leivotaan tavallisimmin voitaikinasta, täytettä pannaan useita kerroksia ja piirakka muotoillaan korkean kekomaiseksi. Perinteisesti sitä tarjottiin häissä.

Kurnikin teko oli aluksi helppoa, mutta korkean kekomainen kurnik kohosi alhaalta ja litistyi päältä niin, että lopputulos on lähellä säälittävää. Maustoin täytteen suomalaisittain hyvin miedosti, joten hieman mitäänsanomaton piirakka toi mieleen jättimäisen muna-riisipasteijan. Ehkäpä reilumpi maustaminen nostaisi piirakan ihan ookoosta tosi namiksi. Jälkiviisaana tiedän myös, että piirakasta kannattaa tehdä liioitellun korkea, muotoilla alaosa toisin, ettei siihen muodostu kaulusta ja pistellä pinta haarukalla ristiviillon sijaan.

munakoisoja Baigan achari

Tällä kertaa kaikki satunnaisen aukeaman ohjeet olivat intialaista ruokaa. Kermakana ja lammasvartaat jäivät kauas munakoison taakse edellistä munakoisoruokaa muistellessani. Tämä ruoka samantyyppinen, mutta edellistä huomattavasti öljyisempi ja mauttomampi versio. Kirjassa ruokaa ehdotetaan kermakanan lisukkeeksi, mutta mielestäni se sopisi paremmin pääruoaksi tai leivänpäälliseksi.Ruokaan voisi ehkä käyttää tomaattimurskaa ainakin talviaikaan, kun tuoreet tomaatit ovat mitä ovat. Ihan hyvää, mutta aika öljyistä.

Kuninkaallinen munakoiso Baigan achari
(6 hengelle) (minä tein 1/2 annoksen)

noin 800 g munakoisoja (1 iso painaa 400 g)
2,5 cm hienonnettua, tuoretta inkivääriä (käytin valmista murskaa purkista)
6 valkosipulin kynttä (myös purkista)
1/2 dl vettä (en käyttänyt)
3,5 dl kasvisöljyä
1 tl fenkolinsiemeniä
0,5 tl juustokuminaa
7 keskikokoista tomaattia tai 3 pihvitomaattia karkeana silppuna
1 tl jauhettua korianteria
0,25 tl kurkumaa
hyppysellinen kajennepippuria (!)
runsas 1 tl suolaa

Pane kuoritut inkivääri ja valkosipulinkynnet tehosekoittimeen, lisää 0,5 dl vettä ja jauha silpuksi. (otin kaiken purkista)
Leikkaa munakoiso noin 2 cm paksuisiksi ja 4-5 cm pituisiksi lohkoiksi.
Kuumenna puolet öljystä isossa paistinpannussa ja paista munakoisoviipaleet kauniin ruskeiksi muutama kerrallaan. Nosta valumaan lävikköön. Lisää pannuun öljyä ja paista taas muutama munakoisolohko. Jatka kunnes kaikki on paistettu. Jätä vähän öljyä kastikkeen tekoa varten. Lisää kuumaan öljyyn murskattu juustokumina, kiehauta ja lisää sitten tomaattihakkelus, inkiväärivalkosipuliseos, korianteri, kurkuma, kajenne sekä suola.
Keitä ja sekoittele ja painele kypsyviä tomaatteja rikki. Keitä seosta kokoon muutaman minuutin ajan.
Lisää munakoisopalat ja anna niiden kypsyä kastikkeessa vielä viitisen minuuttia. Peitä kannella ja anna rauhoittua 5-10 minuuttia.
Nosta tarjolle reikäkauhalla, ettei ruoka olisi liian öljyistä. Säilytä tähteeksi jääneet munakoisot kastikkeessa, jääkaapissa.

Laventelihunaja-ankka

Makujen maailma Ranskan satunnainen aukeama tarjosi riittävästi haastetta, sillä ainoana vaihtoehtona oli kokonaisen ankan kypsennys uunissa. Minä suorastaan innostuin ja otin selvää ankan saatavuudesta ja hinnasta. Tilasin ranskalaisen pakastetun ankan Reinin lihasta parin viikon päähän ja kutsuin vieraita.

Oletin ankan sulavan vuorokaudessa jääkaapissa. Ankan mukaan annettu ohje lupaili 1-2 vuorokauden sulatusaikaa ja perjantaina klo 11 aikaan sulamaan otettu ankka oli kohmeinen vielä lauantaina klo 14. Ruokaa oli luvattu puoli seitsemäksi, joten pikasulatin ankkaa haaleassa vesikylvyssä ja lopulta ankka meni uuniin jääkaappilämpöisenä. Ei siis mikään nätisti kohdeltu ankka, mutta tuli siitä silti ihan mehevää. Ankan sisällä muovipussissa oli omituinen pötkäle, joka paljastui lopulta kaulaksi. Ohjeessa käsketään kypsentämään maksa, sydän ja kivipiira ankan sisällä ja heittämään kaula pois, joten tuntui hassulta, että sisäelimettömässä pakasteankassa olisi kaula mukana. Koska pötkylä oli jäinen enkä tunnistanut sitä, laitoin sen ankan sisälle kypsymään.

En löytänyt uuninkestävää narua enkä cocktailtikkuja, joten viilsin aukon koiven nahkaan ja vedin toisen koiven (nilkkaosan) aukosta läpi. Siipiä en saanut kiinnitettyä, mutta ne olivat niin mitättömät ja runnellut, ettei niistä olisi ollut syötäväksi. Ankka oli surkean näköinen ilmestys ja ihmettelin miten se on pysynyt pystyssä, kun surkastuneessa vartalossa on jättimäiset rintalihakset.

Ankan siveleminen laventelihunajalla on kirjan mukaan tyypillistä Provencessa. Laventelihunajaa en löytänyt, mutta vaihtoehdoksi ehdotettua akaasiahunajaa löytyi kahtakin merkkiä s-marketista. Maustesekoitukseen tarvittavan laventelin löysin kuivattuna Punnitse&säästä -kaupasta. Vasta maustesekoitusta tehdessäni huomasin, ettei minulla ole kynteliä ja hetken tiedonhaun jälkeen korvasin sen timjamilla, salvialla ja meiramilla, joista jokaista kehuttiin kyntelin makuiseksi tai kyntelin korvaajaksi. Ohjeen mukainen mausteseos ei riittänyt alkuunkaan, vaan sitä meni kolminkertainen määrä. Mausteseosta pitäisi hieroa myös linnun sisälle, mutta koska käteni ei mahtunut kunnolla linnun sisälle, annostelin maustetta ja ravistelin ankkaa.

Ankka-aterian alkupalaksi tarjoiltiin ceasarsalaattia ja kampasimpukoita. Ankan kanssa samalle lautaselle päätyi porkkana-perunasosetta ja belugalinssejä. Ankan ohjeessa kehotetaan tekemään kastike paistoliemestä ja punaviinistä, mutta koska paistoliemi oli lähinnä rasvaa, kastikkeesta tuli syömäkelvotonta. Jälkiruokana tarjottiin viikon 11 keittokirjasta espanjalaisia lumipalloja vaniljakastikkeella.

Ylikypsä ankka maistui syöjille ja maku oli imeytynyt lihaan yllättävän hyvin paiston aikana. Valmiista ankasta saimme irti hieman koipiliha ja rintapalat. Yritimme vielä seuraavana päivänä riipiä lihoja irti ankasta, mutta tulos oli laiha. Ankasta riitti syötävää neljälle, mutta aika suuri osa ankasta meni hukkaan. Luulisin, että broilerista voisi saada enemmän syötävää, mikä tietysti kertoo siitä, että broileri on vielä tehotuotantoon jalostettu. Olen pitkään suunnitellut kokonaisen linnun paistamista ja siksi ankan valmistaminen oli mielenkiintoista. Broilerinkoipienkin syöminen tuntuu minusta hankalalta räpeltämiseltä, joten kokonainen ankka jäänee kertakokeiluksi.

ps. Kokonainen ankka maksoi 15 € / kg ja painoi 2,6 kg.

Canard au Miel de Lavande
Laventelihunaja-ankka


4 tl tuoreita laventelin kukkia tai 2 tl kuivattuja
2 tl tuoreita timjaminlehtiä tai 1/2 tl kuivattuja
2 tl tuoretta talvikynteliä tai 1 tl kuivattua
12 kokonaista pippuria
1 1/2 tl suolaa
1 (noin 2 3/4 kg) ankka sisäelimineen ( ilman sisäelimiä)
4 rkl (90 g) laventeli-, akaasia. tai muuta voimakkaan makuista hunajaa
3 rkl punaviiniä

Kuumenna uuni 175 asteeseen.
Jauha morttelissa tai maustemyllyssä 2 tl tuoreita laventelin kukkia, timjami, kynteli, pippurit ja suola.
Ota ankasta pois kaikki sen sisällä oleva näkyvä rasva (ei näkynyt eikä tuntunut) sekä sisäelimet. Huuhtele ankka ja taputtele kuivaksi. Leikkaa terävällä veitsellä ristiviiltoja ankanrinnan nahkaan, mutta älä lihaan. Hiero lintu sisältä ja ulkoa yrttiseoksella. Pane vatsaonteloon maksa, sydän ja kivipiira. Heitä kaula pois. Pane ankka rintapuoli ylöspäin mielellään ritilälle uuninkestävään isoon paistinpannuun.
Paista 2 tuntia. (Paistoin kunnes liha oli 75 asteista) Ota ankka uunista ja kaada yhtä ruokalusikallista lukuunottamatta pannuun kertynyt rasva pois. Levitän ankaan rintaan 2 rkl hunajaa ja pane takaisin uuniin 10 minuutiksi. Ota uunista ja valele hunajaista paistolientä linnulle. Pane takaisin uuniin ja paista toiset 10 minuuttia. Ota ankka taas uunista ja levitä sille loput 2 rkl hunajaa ja ripottele päälle jäljellä oleva tuore tai kuivattu laventeli. Paista taas 10 minuuttia ja valele jälleen paistoliemellä. Kypsennä vielä 5 minuuttia ja ota uunista. Ankka on kypsää jos paistoliemi on kirkkaan vaaleanpunaista, kun linnun paksuimpaan kohtaan painaa veitsen kärjellä tai jos lihalämpömittari osoittaa 75 astetta. Pinnan pitää olla rapea ja hyvin ruskistunut.
Siirrä ankka vadille, peitä löysästi alumiinifoliolla ja anna levätä noin 10 minuuttia. Valmista sillä aikaa kastike. Kaada paistinpannusta siihen kertynyt rasva kulhoon. Rasvan voi käyttää myöhemmin muuhun paistamiseen. Säästä paistoliemi, jota on noin 3 ruokalusikallista. (ei ollut eikä se erottunut rasvasta) Pane paistinpannu keskilämmölle ja lisää loput 1 tl tuoreita laventelinkukkia tai 1/2 tl kuivattuja ja punaviini. Deglaseeraa pannu kiehauttamalla siinä paistolientä ja viiniä hämmentäen samalla niin, että saat kaikki ruskistuneet palat irti pannun pohjasta. Keitä, kunnes liemi on sekoittunut ja vähän vähentynyt, 3-4 minuuttia. Pidä lämpimänä.
Ota sisäelimet ankan sisältä. Paloittele lintu irrottamalla siitä siivet, koivet ja reidet. Viipaloi rintapalat. Asettele ankka ja sisäelimet lämmitetylle vadille. Pirskottele päälle liemi ja tarjoa heti.

tunisialaista lammasta ja bulguria

Viikon kuusi ruoka on Borghol bil allouche, joka on kirjan mukaan suosittua kaikkialla Tunisiassa. Se on kuin lammasrisottoa, jossa on riisin tilalla karkeaa bulgur-vehnää, borgholia.

Ohjeessa käytetään lampaan lapaa, mutta koska lampaan keittolihat olivat kaupasta loppu, ostin lihatiskistä kaksi karitsan potkaa. Ne painoivat yhteensä 674 g ja maksoivat 14,90 €/kg. Irrotin lihaisimmat palat potkista ja kuutioin ne. Viilsin molempiin potkiin kolme viiltoa luuhun asti ja kypsensin potkat sellaisenaan. Yleensä kaupoissa myydään karitsaa/lammasta fileinä, paisteina (pakastimessa), paahtopaistina, keittolihana (suojakaasupakkaus, sis. lapaa) ja kareena/kyljyksinä. Kokonainen paisti tai lampaanviulu on mielestäni keittolihan lisäksi hyvä vaihtoehto tähän ruokaan. Tuoreet potkat ovat hieman harvinaisempia kauppahallien ulkopuolella. Tärkeintä lienee, että lihassa on luonnostaan rasvaa ja mielellään luutakin.

Ohjeen ärsyttävä puoli oli mittojen järjettömyys. Mielestäni mittojen pitäisi olla aina sievennetyssä, järkevässä muodossa: 6 tl kurkumaa on 6x5 ml = 30 ml = 2x15ml = 2 rkl. Puoli desilitraa paprikajauhetta oli liikaa, vaikka annos olikin valtava. Paprika maistui tunkkaisena sivumakuna ruoassa. 4 hengen ohjeella tehtynä sain 4 litran kattilan täyteen, joten ruokaa riittää ainakin kahdeksalle. Lihasta tuli erinomaista ja bulgurkin olisi ollut namia vähemmällä paprikalla.

Borghol Bil Allouche

500 g lampaan lapaa (karitsan potkaa 674 g)
4 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
6 tl kurkumaa (siis 2 rkl)
3,5 rkl paprikajauhetta (siis 0,5 dl)
1 dl oliiviöljyä
2 sipulia
4 tl tomaattipyreetä (siis sosetta nykyään)
50 g kikherneitä (käytin kypsiä 1 säilyketölkillisen)
300 g karkeaa bulgur-vehnää (minulla oli vain 220g, joten laitoin myös 80 g couscousia aivan loppuvaiheessa)
70 g tuoreita herneitä (pakastimesta)

Liota kikherneitä yön yli (paitsi jos käytät valmiita). Poista luut lampaan lavasta. Leikkaa liha suuriksi kuutioiksi ja laita suureen astiaan.
Ripottele suola, pippuri, kurkuma, paprika ja murskattu valkosipuli lihan päälle. Pirskota päälle runsaasti oliiviöljyä. Kääntele lihaa niin, että se peittyy kauttaaltaan yrtteihin.
Leikkaa sipuli ohuiksi viipaleiksi. Kaada loraus oliiviöljyä kattilaan, lisää sipuli, tomaattipyree, lampaan palat ja kikherneet. (Ruskistin ensin lihapalat)
Kaada kattilaan noin puoli litraa vettä. Kuumenna kiehuvaksi.
Kun seos kiehuu, lisää borghol (=bulgur). Sekoita hyvin ja peitä. Keitä noin 35 minuuttia välillä sekoittaen. (Keitin ensin vajaan tunnin pelkkiä lihoja, sitten lisäksin bulgurin, ja keitin kypsäksi.)
Lisää lopuksi tuoreet herneet (pakasteherneet ja nopeasti kypsyvät couscous). Sekoita (ja keitä hetki). Kaada seos paistovuokaan ja paista 10 minuuttia uunin grillivastuksen alla (en). Koristele paistetuilla miedoilla tai tulisilla chilipaprikoilla (en).

tsatsikia mintulla

Viikon viisi keittokirjassa tsatsikiin laitetaan myös minttua. Tein kastikkeen muuten ohjeen mukaan, mutta lisäsin minttua vain pieneen osaan kastikkeesta. Lisäksi kastike vaati hieman suolaa. Minttuinen versio ei ollut mieleeni, vaikka muuten tsatsikista pidänkin.

Tzaziki

Method:
1. Place cucumber, yoghurt, mint, parsley, garlig and black pepper to taste in a bowl and mix to combine. Cover and refridgerate for at least 1 hour until required.
2. To serve, accompany Tzatxiki with broken or sliced bread for dipping.

Note:
This easy dip makes a refreshing start to a meal and is also delicious served with raw vegetables.

Serves 8

Ingredients:
1 large cucumber, peeled and grated
500 g natural yoghurt (käytin turkkilaista jogurttia)
1 tablespoon chopped fresh mint
1 tablespoon chopped fresh parsley
2 cloves garlig, crushed
freshly ground black pepper
2 French breadsticks (en käyttänyt)

Suur lahtine seenepirukas

Sienipiirakkaa

Pärmitaigen: (taikina)
2 dl piima (maitoa)
20 g pärmi (hiivaa)
1 tl suhkrut (sokeria)
1/4 tl soola (suolaa)
3 sl küpsetusmargariini, võid või toiduõli (3 rkl margariinia tai voita)
4 -4,5 dl (250 g) nisujahu (vehnäjauhoja)
Pealt määrimiseks: (pellin voiteluun)
küpsetusmargariini või võid (margariinia tai voita, käytin itse leivinpaperia)
Täidis: (täyte)
800 g soolaseeni (suolasieniä)
100 g võid (voita)
2 mugulsibulat (sipulia)
4 sl hapukoort (4 rkl vuolukermaa, käytin kuohukermaa)
soola (suolaa)
3 muna (munia)
hakitud tilli (hienonnettua tilliä)
2 tl kuivatatud majoraani (kuivattua meiramia)
suhkrut, pipart (sokeria, pippuria)

Valmistada eelkergituseta pärmitaigen. Pärm lahustada leiges piimas, lisada suhkur ja sool ning sõeluda juurde jahu. Taigen segada ühtlaseks ja lisada pehmendatud või sulatatud rasvaine. Taignad sõtkuda, kuni see on ühtlane ja läikiv ming eemaldub kergesti kausi seintelt ja kätelt. Sõtkutud taigen panna toidukilega kaetult sooja ruumi või sooja veega täidetud kaussi kerkima.
Valmistetaan hiivataikina.

Kui soolaaseened on liialt soolased, leotada neid külmas vees, seejärel nõrutada ja tahendada. Munat keeta, koorida ja hakkida. Seened tükeldada või hakkida, kuumutada võis, lisada hakitud sibul ning kuumutada, kuni sibul on klaasjas. Lisada hapukoor ning täidis maitsestada. Lõpuks lisada hakitud muna ja segada ning maitsestada. Kerdinud taiden rullida jahusel laual ristkülikukujulisekst ning tõsta taignarulli aabil võitatud ahjuplaadile.
Määrida sulatatud margariiniga. Täidis laotada ühtlaselt taignale. Pirukal lasta veel kerkida.
Küpsetada 200-220 C juures 20 minutit. Ahjust võetud pirugas jahutada ning tükkideks.
Suolasienet liotetan kylmässä vedessä jos ne ovat liian suolaisia (1 vrk). Sienet hienonnetaan ja paistetaan voissa. Lisätään hienonnetut sipulit ja ja kerma sekä keitettyt, hienonnetut kananmunat. Maustetaan. Täyte levitetään ohueksi kaulitulle taikinalevylle ja paistetaan 200-220 asteessa uunin alatasolla 20 minuuttia.

Erityisen hämäävää ohjeessa oli sana või, joka tarkoittaa sekä voita, että sanaa tai. Tein puolikkaan annoksen piirakkaa ja siitä tuli hauskan pitsamainen eväs. Vaikka liotin suolasieniä vuorokauden ja vaihdoin veden välissä, ne jäivät liian suolaisiksi. Vein piirakan kurssille pikkupurtavaksi ja kommenttina oli, että sopii erinomaisesti (vallitsevaan) pieneen krapulaan.

tuulihattuja

Tuulihattuja on ollut siis listallani jo kahdesti, ensin epäonnistuneesti, sitten teknisesti onnistuneesti, mutta vaisulla täytteellä. Kun avasin viikon kaksi keittokirjan tuulihattujen kohdalta, huokaisin pettyneesti ja laitoin kirjan takaisin hyllyyn. Tuulihatut ovat erinomaisia syötäviä tarjoiluastioita, vaikka voisihan tarjoiluastia maistua paremmaltakin.
Parin viikon välttelyn jälkeen varustauduin kylmäsavuporolla ja maustamattomalla tuorejuustolla. Onnekseni ohjeessa ei ollut täytettä, joten sain hyvän tekosyyn tuhlata omaisuuden kylmäsavupororouheeseen. Puolikas annos tuulihattutaikinaa valmistui melko sukkelasti, mutta onhan sitä harjoiteltukin. Mielestäni kananmunia lisättäessä sekoittamiseen kannattaa käyttää sähkövatkainta, ihan hermojen säästämiseksi.

Tuulihattutaikina

1. Kuumenna 100 g suolatonta voita (minulla normaalisuolaista) ja 2,5 dl vettä juuri ja juuri kiehumispisteeseen ja nosta kattila liedeltä.
2. Lisää joukkoon 150 g siivilöityjä (pah! en viitsinyt) jauhoja, 1 tl suolaa (0,5 tl koska voissa oli suolaa) ja 1 tl sokeria ja sekoita hyvin.
3. Kun taikina on tasaista, siirrä kattila liedelle ja kuumenna, kunnes taikina kuivahtaa ja irtoaa kattilan reunoista muodostaen pallon.
4. Nosta kattila liedeltä ja anna taikinan jäähtyä hieman (parvekkeella pakkasessa). Lisää varovasti 4 munaa yksitellen hyvin sekoittaen. Älä lisää seuraavaa munaa ennen kuin edellinen on sekoittunut kunnolla taikinaan.
5. Jatka vatkaamista, kunnes taikina on paksua ja kiiltävää. Taikinan tulee pudota lusikasta kevyesti ravistettaessa.

Tuulihatut

1. Pursota tuulihatut voidellulle (leivinpaperoidulle) pellille 1 cm suuruisella tasareunaisella tyllalla (vahva pakastuspussi + sakset) ja jätä väleihin tarpeeksi tilaa.
2. Voitele tuulihattujen pinta kevyesti pienellä määrällä voitelumunaa. (En muista voitelinko tuulihattuja, ulkonäön perusteella en.)
3. Litistä pinnan kohoumat kevyesti voitelumunaan kastetulla haarukalla, niin pinnasta tulee kauniin pyöreä.

ps. voitelumuna = keltuainen + 1 rkl vettä + ripaus suolaa

Vuoden 2011 ensimmäinen kirja ja ruoka

Otin varaslähdön uuteen vuoteen, kun päätin kokata juhlavan näköisen satunnaisen aukeaman ruoan jo uuden vuoden aattona. Ohje löytyi Juuri kuten haluatte -kirjasta, jonka hankin syksyllä huokeaan hintaan. Olin haaveillut kirjasta pitkään, sillä juurekset eivät ole yleensä keittokirjojen keskiössä. Houkutteleva kansi ja kauniit kuvat tekevät kirjasta arvokkaan näköisen selattavan. Kirja todella muuntaa multaisen juureksen ravintolapöydän hienostuneeksi herkuksi.

Kirjassa esitellään porkkana, punajuuri, maa-artisokka, mustajuuri, peruna, bataatti, retikka, retiisi, palsternakka, juuripersilja, lanttu, kyssäkaali, nauris, piparjuuri ja juuriselleri. Porkkana- ja perunaohjeita on tarjolla kaikkialla, mutta harvoinpa löytyy retikkaruokien ohjeita. Hieman yli sadan sivun kirja on melko suppea, mutta toimii hyvin ideoinnin pohjana.

Glamouria juureskirjassa on riittävästi, mutta hienostunut kokonaisuus saattaa hämätä lukijaa. Ensisilmäyksellä kuvittelin, että ohjeet ovat monimutkaisia ja kalliita. Tarkempi lukeminen paljastaa, ettei ruokalajeissa ole mitään erityisen vaikeaa. Kirja muistuttaa hyvin siitä, ettei hienostuneen annoksen tarvitse olla kallis tai vaikea tehdä.

Satunnainen aukeama kehottaa minua valmistamaan sahramiliemessä keitettyjä retiisejä, pikkusipuleita ja varsiselleriä. Kuvan annos näyttää hyvin juhlavalta ja päätän valmistaa ruoan jo uuden vuoden aaton illalliselle. Ohjeen mukaan ruoka sopii hyvin paistetun kalan, äyriäisten tai broilerin lisukkeeksi. Valitsin aika perinteisesti lohen, sillä olin hieman epäileväinen lisukkeen suhteen ja halusin kalan olevan jotain, josta varmasti pidän. Sahrami ja varsiselleri eivät ole suosikkejani, mutten ollut käyttänyt sahramia kuin pullassa, joten odotin innolla sen tuomaa säväystä suolaiseen ruokaan. Tarkoituksenani oli valmistaa lisäke kotona ja lämmittää se kyläpaikassa lohen paistuessa. Iltapäivällä unohdin ajankulun, joten lopulta pakkasin raaka-aineet mukaan vierailulle. Kamera jäi kiireessä kotiin, joten...

Sahramiliemessä keitettyjä retiisejä, pikkusipuleita ja varsiselleriä

0,5 l kanalientä
2 dl valkoviiniä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 pkt (0,5 g) sahramia
1 tl korianterin siemeniä
200 g pikkusipuleita (käytin hieman enemmän)
2 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
400 g retiisejä (käytin vain 2x125 g, sillä olivat aika kalliita)
150 g varsiselleriä
suolaa, pippuria

TEE NÄIN:
Sekoita kanaliemi, valkoviini, viinietikka, sahrami ja korianterin siemenet keskenään ja kiehauta. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuori pikkusipulit ja valkosipuli. Viipaloi valkosipuli, kuullota valkosipuleita, pikkusipuleita, retiisejä ja viipaloituja sellerinvarsia oliiviöljyssä. Lisää liemi ja keitä kasvikset pehmeiksi. Tarjoa kuumana tai kylmänä.

Ruoka oli aika bliisua. Kuvittelin, että liemi olisi voimakkaamman makuinen ja makua olisi tarttunut enemmän kasviksiin. Varsiselleri ei maistunut niin voimakkaalta kuin muistin, voisin jopa oppia syömään sitä. Tuntuu, että ruoka kaipaa jotain lisää, mutta en osaa sanoa mitä. Ehkä se on niin hienostunut, etten saa siitä kiinni :-)

Limettipiirasta

Viikolla 50 olin jo matkalla joulun viettoon ja siksi kokkailin ruoan jo edellisellä viikolla. Postaus taas siirtyi eteenpäin... Valitsin satunnaisen aukeaman ohjeista key lime pie -limettipiirakan, koska en ollut leiponut mitään aikoihin. En ole aikaisemmin syönyt marengilla päällystettyä piirakkaa ja kun tahmea marenki tarttui hampaisiin, en ollut varma olinko kypsentänyt sitä liian vähän. Kaikissa ohjeissahan marenki levitetään pinnalle ja sitten sitä kypsennetään kunnes pinnassa on kaunis väri. Pitäisikö marengin sisälämpötilan nousta yli 45 asteen, että valkuaiset ehtisivät kypsyä? Oliko marenki kuitenkin kypsää, enkä vain pitänyt sen tahmaisuudesta? Se kyllä maistui valkuaisvaahdolle, eikä mitenkään kypsälle. Hmm. Kuvassa jääkaappiin unohtunut piirakka joulun jälkeen.

Key lime pie

pohja:
100 g voita tai margariinia (voita)
0,5 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 - 0,75 dl kylmää vettä
Täyte:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl ranskankermaa
1 dl maizena-jauhoja (Rainbow:n maissitärkkelysjauhoja)
4 keltuaista
1,25 dl sokeria
1 dl eli 3 limetin tai 2 sitruunan mehu (limen mehua)
Marenki:
4 valkuaista
1,5 dl tomusokeria

Tee pohja. Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi vesi. Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Paista pohjaa 200 asteessa 20-30 minuuttia. (Levitin taikinan piirasvuoan pohjalle ja reunoille, laitoin uuniin, odotin muutaman minuutin kunnes reunat lösähtivät ja keskiosa kohosi. Sitten muistin, ettei piirakka koskaan toimi ilman herneitä tai muuta painoa, otin pohjan uunista, muotoilin sitä hieman ja kaadoin herneitä vuoan täyteen. Miten ohje kehtaa hypätä taikinan sekoittamisesta suoraan paistoaikaan? )
Tee täyte sekoittamalla aineet tasaiseksi seokseksi.
Levitä juustotäyte lähes kypsän pohjan päälle. Jatka kypsentämistä 175 asteessa noin 35-40 minuuttia eli kunnes täyte on hyytynyt.
Valmista marenki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähitelleen koko ajan vatkaten. Levitä marenki täytteelle ja jatka kypsentämistä, kunnes marenki on saanut kauniin värin, noin 10 minuuttia.
Tarjoa pai jäähtyneenä.

Jauhelihakääröt juustokastikkeessa

Viikolla 49 käärin jauhelihaa croisant -taikinaan ja upotin kääröt juustodipistä tehtyyn kastikkeeseen. Ateria oli hyvin epäilyttävän oloinen, mutta maistui erinomaiselta juustokastiketta lukuunottamatta. Laatikkoruoaksi en tätä sanoisi, mutta yksi unssi on reilu 28 grammaa.

Beefy Nacho Crecent Bake

1 pound lean ground beef (500 g paistijauhelihaa)
1/2 cup chopped onion
1/4 teaspoon salt
1/8 teaspoon black pepper
1 tablespoon chili powder (päätin, että tässä täytyy olla virhe ja laitoin vain 1 tl -minulle sopivan tulista niinkin)
1 teaspoon ground cumin (siis juustokumina/jeera/roomankumina, tavallinen kumina on englanniksi caraway)
1 teaspoon dried oregano leaves
1 can (11 ounces) condensed nacho cheese soup, undiluted (käytin tätä)
1 cup milk
1 can (8 ounces) refridgerated crecent roll dough (ostin kuvan valmistaikinaa)
1/4 cuo (1 ounce) shredded Cheddar cheese

PREHEAT oven to 375 F (190 C). Spray 13x9-inch baking dish with nonstick cooking spray.
PLACE beef and onion in large skillet: sprinkle with salt and pepper. Brown beef over medium-high eat until no longer pink, stirring to separate beef. Drain fat. Stir in chili powder, cumin and oregano. Cook and stir 2 minutes: remove from heat.
COMBINE soup and milk in medium bowl, stirring until smooth. Pour soup mixture into prepared dish, spreading evenly.
SEPARATE crecent dough into 4 rectanles: press perforations together firmly. Roll out each rectangle to 8x4 inches. Cut each rectangle in half crosswise to form 8 (4-inch) squares. (Onneksi USAssa on samanlaista croisanttitaikinaa: ilman edessä olevaa taikinaa ohje olisi ollut käsittämätön viimeistä lausetta lukuunottamatta.)
SPOON about 1/4 cup beef mixture in center of each square. Lift 4 corners of dough up over filling to meet in center: pinch and twist firmly to seal. Place squares in dish.
BAKE, uncovered, 20 to 25 minutes or until crusts are golden brown. Sprinkle cheese over squares. Bake 5 minutes or untill cheese melts. To serve, spoon soup micture over each serving.

Israelilaisia perunaohukaisia

Latkes
perunaohukaiset

4 annosta (tein 1,5 kertaisen annoksen)

700 g perunoita
1 sipuli
2 munaa
50 g vehnäjauhoja
ripaus muskottipähkinää
suolaa ja valkopippuria

1. Kuori ja raasta perunat
2. Pane raaste siivilään tai lävikköön kulhon päälle. Pane lautanen raasteen päälle painoksi ja anna seistä 10 min kunnes liika neste on valunut pois.
3. Kaada raaste kulhoon ja sekoita joukkoon munat, jauhot ja mausteet.
4. Paista ohukaiset paistin- tai ohukaispannulla. Nosta lusikallinen seosta ohukaista kohti, paista kauniin ruskeaksi, käännä ja paista toinen puoli.

Ruoka oli todella helppo valmistaa, vaikka paistaminen tuntui vaativan enemmän kärsivällisyyttä kuin minulla sillä hetkellä oli. Raastaminen olisi ikävää, mutta onneksi muistin kolmijalkaisen raastinmyllyni olemassaolon. Raastinmylly, köyhän naisen monitoimikone, on erittäin kätevä suurille määrille raastetta. Kotikotona on oranssi raastinmylly ja luulin, että kyseessä olisi 70-luvun jäänne, jota ei enää valmisteta. Onneksi olin väärässä, sillä enhän minä porkkanaraastetta raastinraudalla raastaisi...
Raa'a perunan kypsentäminen pannulla on helppo tapa testata osaako oikeasti paistaa (= säädellä lämpötilaa). Minä en ihan vielä osaa, koska ensimmäinen satsi jäi raa'aksi sisältä. Seuraava onnistui jo paremmin. Söihän sitä, mutta seuraavalla kerralla käytän voita paistamiseen.

paistettua naudanlihaa, kevätsipulia ja vähän sakea

Marraskuun ensimmäisen viikon ruoan kokkailin Löytöretki Kiinan keittiöihin -kirjan perusteella. Odotukset olivat korkealla, kiinalaista ruoka oli tehnyt mieli useamman päivän ajan. Ostin tarjouksesta naudan paistisuikaleita 2 € /400 g ja ihmettelin googlen kanssa shaoxing-riisiviinin ihmeitä. Kirjan mukaan shaoxing-riisiviini on riisistä, hirssistä, hiivasta ja Shaoxingin vedestä valmistettu, vähintään kolme vuotta kypsytetty viini, joka tarjoillaan lämpimänä. Sen paras korvike on kuiva sherry. Raholan ruokasanasto kuvaa tätä riisiviiniä kiinalaisten vastineeksi sakelle ja kertoo shaoxing-riisiviinin olevan sakea hieman voimakkaamman makuista ja tummemman keltaista. Googlen hakutuloksista päätellen shaoxing-riisiviini korvataan joko kuivalla sherryllä tai japanilaisella makealla mirin-riisiviinietikalla. Miriniä haukutaan huonoksi vaihtoehdoksi, sillä se on makeaa.
Minä ihmettelen, miksei mirinin tilalla voi käyttää makeuttamatonta riisiviinietikkaa ja sitä, miksei shaoxing-riisiviiniä voi korvata sakella. Gastronomian sanakirja tuntee vain saken ja kertoo, että se on valmistettu käymismenetelmällä riisimäskistä sake-hiivan ja koji-homeen avulla. Saket voivat muistuttaa valkoviinejä, punaviinejä tai sherryjä ja niitä käytetään myös ruoanvalmistuksessa. Koska sherry kuulosti enemmän brittirouvien iltapäiväteelle kuuluvalta, päädyin alkoon ostamaan mahdollisimman kuivaa sakea.

Seuraavaksi otin selvää vaaleasta soijakastikkeesta, joka osoittautui "kevytsoijakastikkeeksi". Ihmettelin nimittäin pari kuukautta sitten kaupassa myytävää Light soijakastiketta: luulin sitä kevyeksi soijakastikkeeksi enkä ymmärtänyt, miten soijakastiketta voisi keventää, kun ei siinä ole rasvaakaan. No, se onkin siis vaaleaa soijakastiketta, joka antaa makua, muttei juurikaan väriä.
Ruokaan laitoin vain 400 g lihaa ja hieman enemmän sipulia. Ruoasta tuli ihan hyvää, mutta odotin hieman enemmän. Nyt ruoka maistui lähinnä soijakastikkeelle.

Paistettua naudanlihaa ja kevätsipulia

500 g naudan paahtopaistia tai ulkofileetä ilman rasvaa ja kalvoja
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 rkl vaaleaa soijakastiketta (light)
1 rkl shaoxing-riisiviiniä (sakea)
2 tl sokeria
1 rkl maissitärkkelystä
3 rkl öljyä
5 kevätsipulia ohuina suikaleina

Kastike
3 rkl vaaleaa soijakastiketta
2 tl sokeria
1/1 l paahdettua seesamiöljyä

6 annosta

Leikkaa liha syiden vastaisesti 2 mm viipaleiksi ja sitten suupaloiksi (minulla oli valmiita suikaleita, joita pilkoin lisää). Sekoita joukkoon valkosipuli, soijakastike, riisiviini, sokeri ja maissitärkkelys. Anna maustua jääkaapissa vähintään 1 tunti. Valuta. Valmista kastike sekoittamalla ainekset keskenään.

Kuumenna wok suurella lämmöllä, lisää öljy ja kuumenna erittäin kuumaki. Kypsennä lihaa kahdessa erässä 1 1/2 minuuttia tai kunnes se on ruskistunut. Ota wokista ja valuta. Kaada öljy wokista ja ota talteen 1 ruokalusikallinen.

Kuumenna talteen ottamasi öljy suurella lämmöllä erittäin kuumaksi ja paista kevätsipulia koko ajan sekoittaen 1 minuutti. Lisää liha ja kastike. Sekoita, niin että liha ja kevätsipulit peittyvät kastikkeeseen.

Napsijatäytteiset burritot

Viikon 42 ruokaa olivat napsijatäytteiset burritot, joiden valmistaminen viipyi aina vain. Miksikö? Ainesosaluettelossa komeilee napsijan ja muiden ainesten lisäksi annatton siemeniä ja pasillachili, jotka aiheuttivat kokille harmaita hiuksia. Mitä ne ovat? Mistä niitä saa? Jostain syystä en ottanut projektikseni saman aukeaman meribassia appelsiini-chilisalsan kera, vaikka se (ainakin tässä vaiheessa ajateltuna) olisi ollut huomattavasti vaivattomampi ohje. Sitäpaitsi napsijaa tai sitä korvaavaa kalaa etsiessäni löysin Stockmanin kalatiskistä tuoretta meribassia. Se olisi siis ollut helpompi valinta, mutta tällä kertaa kerjäsin hankaluuksia ja halusin valmistaa käsittämättömän kuuloisia kalaburritoja. Kuka nyt haluaisi täyttää burritonsa kalalla?

Ruoasta tuli ihan hyvää. Mantelit kuulostivat erikoiselta lisältä ruokaan, mutta ne maistuivat kalan kanssa ja toivat rakennetta ruokaan. Suolaa ruoka olisi kaivannut, sitä ei ollut ohjeessa lainkaan ja kun chili eikä annattokaan maistunut ruoassa, oli hieman pettynyt.

Napsijatäytteiset burritot

6 hengelle (minä tein 2/3 annosta, koska minulla oli yksi kala)

Ainekset:
3 fileetä napsijakalaa tai muuta valkoista, kiinteälihaista kalaa (ostamani napsija painoi 485 g ja siitä aika pieni osa oli syötävää, joten yksi filee painoi ehkäpä 150 g)
1,25 dl pitkäjyväistä valkoista riisiä
2 rkl öljyä
1 pieni sipuli hienoksi pilkottuna
1 tl jauhettuja annatton siemeniä (ostamassani valmiissa annattonsiemenjauheessa oli myös maissitärkkelystä, joten laitoin sitä hieman enemmän)
1 pasillachili tai vastaava kuivattu chili ilman siemeniä jauhettuna (jättimäinen, musta ja aika mieto kuivattu chili)
75 g suikaloituja manteleita (ostin kuorittuja manteleita ja "suikaloin" lohkomalla kuten veneperunat)
200 g tomaattimurskaa
3 dl raastettua Monterey Jack -juustoa tai mietoa cheddaria (amerikkalaisia juustoja ei kuulemma tuoda Suomeen, joten ostin sitä viisiväristä cheddaria)
8 vehnätortillaa, halkaisijaltaan 20 cm
sileälehtistä persiljaa koristeluun
(limetin lohkoja)

1. Kuumenna grilli. Grillaa kaloja öljytyllä ritilällä noin 5 minuuttia. Käännä fileet kerran grillaamisen aikana. (Paistoin fileet pannulla) Kun kalat ovat jäähtyneet, poista nahat ja pilko kalat kulhoon.
2. Mittaa riisi kattilaan ja laske kylmää vettä päälle. Sulje kattila kannella ja kuumenna kiehuvaksi. Valuta riisi, huuhtele vedellä ja valuta uudelleen.
3. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipuli pehmeäksi ja läpikuultavaksi. Sekoita joukkoon annattojauhe ja chili ja paista 5 minuuttia.
4. Lisää riisi ja sekoita hyvin. Sekoita joukkoon myös kala ja mantelit sekä tomaattimursta. Hauduta ruokaa keskilämmöllä kunnes neste on imeytynyt ja riisi on pehmeää. Sekoita joukkoon juusto ja nosta kattila levyltä. Lämmitä tortillat.
5. Jaa täyte tortilloille ja taita tortilla kuvan mukaan paketiksi. Koristele annokset persiljalla ja haluatessasi limetin lohkoilla. Lisäkkeeksi sopii vihreä salaatti.

pekonikebakot

Tina. -keittokirjan satunnainen aukeama tarjosi erilaisia tapas-ohjeita. Jääkaapin tyhjennys-operaatioon niistä parhaiten sopivat kebakot, joihin kadotin sekä kapriksia että oliiveja. Ruoka maistui lähinnä kapriksille, mutta oli muuten ihan syötävää.

Färsspett med bacon och oliver

2 skivor färsk vitt bröd
1 dl mjölk
1 ägg
400 g blandfärs
1 gul lök
1 dl oliver
2 msk kapris
3 msk flytande koncentrerad köttbuljong (lähikaupan valikoimiin ei kuulunut fondeja, joten murensin palan liemikuutiota 3 rkl kiehuvaa vettä)
8 skivor bacon
8 grillspett
vitpeppar

Sätt ugnen på 200 grader. Skär bort brödkanterna och smula ner brödet i en skål. Rör ihop brödsmulorna med mjölken och ägget. Skala löken och hacka den och oliverna (hienonsin myös kaprikset). Blanda ihop brödblandningen med färsen, löken, oliverna och kaprisen. Smaksätt med peppar och köttbuljong. Blöt händerna och forma små järpar av smeten. Linda en baconskiva runt varje järpe. Lägg dem på en plåt med skarven nedåt och stek i ugnen 15-20 min. Trä sedan grillspetten genom järparna, när de svalnat något. (En lopulta katsonut tarpeelliseksi laittaa kebakoita vartaisiin.)

Pientä säätöä

Keittokirjat käyttöön -tunnisteella merkittyjä blogauksia alkaa olla aika monta. Päätin lisätä hieman tunnisteita, jotta blogista voisi löytää ohjeita. Ruokalajin, pääraaka-aineen tai valmistustavan mukaan luokitteleminen ei ole yksiselitteistä, joten päädyin kolmeen luokkaan:

heikko esitys
ihan ok
tosi namia

Lisäsin jokaiseen ruokaohjeeseen jonkun näistä tunnisteista. Makuasioista ei sovi kiistellä ja siksi nämä luokitukset ovat minun makuni mukaisia. Ainakin näidän avulla vierailijakin pystyy löytämään ne ohjeet, joita kannattaa kokeilla kotona ja joita en suosittele.

Viikon 36 keittokirja ja ruoka

Viikon 36 keittokirja on nimeltään Muffinsikirja. Makeita ja suolaisia muffinseja sekä meheviä kuorrutteita. Kirjan ulkoasu on erittäin houkutteleva ja kun siinä esitellään hyvin monia erilaisia kuorrutteita muffineille, olin myyty. Ostin kirjan hintaan 12,95, seuraavalla viikolla sen olisi saanut vielä halvemmalla.
En ymmärrä muffineista mitään muuta kuin sen, että herkku kirjoitetaan virallisesti muffini, vaikka koko maailma sotii kielitoimistoa vastaan ja kirjoittaa muffinsi, muffinssi tai cupcake. Minä olen heikomman puolella ja kirjoitan muffini, vaikka vahingossa saatan puhuakin muffinsseista. Jossain blogissa ihmeteltiin sitä, että jotkut ymmärtämättömät puhuvat capcakeseista muffineina, vaikka nehän ovat ihan eri juttu. Valitettavasti hän jätti sivistämättä minua siitä, miten ne eroavat, muuten kuin että cupcake on kuorrutettu muffini. Jos muistaisin mistä blogista luin tämän, kysyisin erosta. En kuitenkaan muista ja siksi cupcake on kuorrutettu muffini.

Satunnaisella aukeamalla oli makean herkun sijaan suolaisten Pizzamuffinsien ohje. Suolaiset muffinit ovat minulle aivan uusi, outo juttu ja siinä sitten ihmettelin ohjetta. Taikina oli aika tiivistä, seuraavaksi voisin kokeilla jauhojen vähentämistä. En ihan vielä lämmennyt suolaisille muffineille. Miksi valmistaisin muffineita, jotka ovat rakenteeltaan tiiviitä ja jotka pitää syödä samana päivänä, kun voisin valmistaa leipää, jonka tekeminen ei ole yhtään vaivalloisempaa? Leivän voi täyttää kuten muffinit. Valinnan voi tehdä myös allergioiden perusteella: toisessa on hiivaa, toisessa kananmunaa. Aivan hyviä nämä olivat, vaikken välittänytkään tiiviistä rakenteesta. Ehkäpä jollain toisella ohjeella suolaiset muffinit saavat uuden mahdollisuuden.

Pizzamuffinsit
(8-10 kpl)

5 dl vehnäjauhoja
3 dl grahamjauhoja
1 rkl leivinjauhetta (aika paljon ja silti tulos oli tiivis)
2 tl suolaa (tätäkin ihmettelin, mutta ei maistunut lopputuloksessa)
1,5 rkl oreganoa
100 g voisulaa
3 dl piimää
3 munaa
8 cocktailtomaattia halkaistuna
100 g savukinkkua suikaleina
100 g mozzarellaraastetta

Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Siivilöi vehnäjauhot, grahamjauhot, suola ja leivinjauhe kulhoon (en siivilöinyt). Sekoita sitten joukkoon oregano.
Vatkaa munat, voi ja piimä toisessa kulhossa. Sekoita joukkoon 2/3 tomaateista, kinkusta ja juustosta.
Yhdistä ja sekoita kulhojen ainekset nopeasti. (Tämä kuulostaa helpolta ja nopealta, mutta oli todellisuudessa erittäin vaivalloista taikinan paksuuden vuoksi. Kaikki sattumat jäivät aluksi taikinan ulkopuolelle, eivätkä sekoittuneet taikinan sisälle.)
Kaada taikina muffinsivuokiin. Älä täytä vuokia kokonaan, vaan jätä ne 1 cm:n verran vajaiksi.
Tee jokaiseen muffinsiin lovi ja paina siihen puolikas cocktailtomaatti. (En ihan ymmärtänyt tätä matematiikkaa: aluksi piti lisätä 2/3 8:sta tomaatista ja sitten pitäisi riittää vielä puolikas tomaatti 8-10 muffinin päälle. )
Jaa viimeiseksi loput kinkusta ja juustosta muffinsien päälle ja paista uunin keskitasolla n. 30 minuuttia.

Lime curd

Viime viikolla K-supermarketit myivät hedelmiä eurolla kilo. Ystäväni osti limettejä lime curdia varten ja muutaman tunnin kuluttua minäkin olin valitsemassa vihreitä hedelmiä kokkailuja varten. Ohjeen löysin täältä, mutta suurimman avun antoi ystäväni, joka oli jo lime curdinsa tehnyt ja tarjosi eilen maistiaisia. Limeteistä puristin mehut jo pari päivää sitten ja tänään viimein sain tehtyä tahnan. Ystävän neuvojen perusteella tiesin tuplata sokerin määrän ja jättää kuoriraasteen pois. Päätin myös lisätä voin määrä ja harkitsin kananmunan vähentämistä, sillä olin maistavinani kananmunaisen jälkimaun. Koska muiden ainesten määrää oli lisätty, päätin pitää kananmunien määrän samana, ettei tahnasta tulisi liian löysää. Edelleen kuvittelen kananmunaisen jälkimaun, mutta alan olla varma siitä, että se on pelkkää kuvitelmaa. Ja muuten, kilosta limettejä tulee tupla-annos. Alla olevaan annokseen riittää 4-6 limettiä. Minä taidan kokeilla tahnan pakastamista, sillä sitä on reilusti yli litra...

Lime curd (paranneltu ohje)

150 g voita (margariini ei käy, koska se ei jähmety uudestaan)
6 munaa
2 dl sokeria
2,5 dl limettien mehua

Sulata voi kattilassa. Sekoita muut ainekset keskenään ja siivilöi seos sulan voin joukkoon. Vaikka yleensä vältän siivilöintiä ja muita turhia työvaiheita, on se tässä ruoassa tärkeää, ettei tahnan joukkoon tule kananmunan roippeita. Kuumenna seosta keskilämmöllä samalla sekoittaen, kunnes se paksunee ja kiehahtaa.

Lime curd sopii skonssien kanssa, paahtoleivälle, täytekakun väliin. Se on myös hyvää sellaisenaan. Minä söin tänään lime curdia croisantin kanssa.