Borlottipapumusaka

Borlottipavut ovat ruskeita papuja, joissa on punaisia viiruja. Viirut valitettavasti katosivat keittämisen myötä. Pavut tunnetaan myös roomanpapuina ja karpalopapuina. Omani ostin Punnitse ja säästä -kaupasta Sörnäisistä, sillä en halunnut ylimääräisiä purkkeja ruokakaappiini. Annos oli jälleen puolikas ja siitä olisi riittänyt neljälle. Viikon 22 ruoan valmistin etuajassa reissujeni vuoksi.

Borlottipapumusaka

250 g kuivattuja borlottipapuja
2 viipaloitua isoa munakoisoa
3/4 dl oliiviöljyä (käytin rypsiöljyä)
1 murskattu valkosipulinkynsi
1 silputtu sipuli
125 g viipaloituja herkkusieniä (jostain syystä ymmärsin sanasta viipaloitu, että säilykkeenä...)
2 x 440 g tölkkiä murskattuja tomaatteja
1 rkl tomaattipyreetä
1 rkl silputtua tuoretta oreganoa

Kuorrute:
2,5 dl maustamatonta jogurttia
4 kevyesti vatkattua munaa
5 dl maitoa
1/4 tl paprikajauhetta
1,25 dl (50 g) vastaraastettua parmesanjuustoa
1,25 dl 40 g) tuoreita leivänmuruja

1. Liota borlottipavut kylmässä vedessä yön yli, huuhdo ja valuta hyvin.
2. Laita pavut isoon paksupohjaiseen kattilaan, peitä vedellä ja kuumenna kiehuvaksi. Laske lämpöä ja anna papujen kiehua hiljalleen kypsiksi noin 1 1/2 tuntia, valuta.
3. Ripottele tällä välin munakoisoviipaleille suolaa jaa siirrä sivuun 30 minuutiksi. Huuhdo ja kuivaa talouspaperiin. Sivele munakoisoviipaleille hieman öljyä ja ruskista kuumassa grillissä 3 minuuttia molemmin puolin. Valuta talouspaperin päällä. (En huuhtonut viipaleita, pyyhin ne vain paperilla. Grillin sijaan laitoin viipaleet 250 asteiseen uuniin ilman öljyä, kunnes ne saivat väriä)
4. Esilämmitä uuni 200 asteeseen. Kuumenna loput öljystä isossa paksupohjaisessa kattilassa, lisää valkosipuli ja sipuli ja kääntele keskilämmöllä 3 minuuttia, tai kunnes sipulit hieman ruskistuvat. Lisää herkkusienet ja ruskista kevyesti 3 minuuttia. Hämmennä joukkoon tomaatit, viini, tomaattipyree ja oragano. Kuumennna kiehuvaksi, vähennä lämpöä ja hauduta 40 minuuttia, kunnes kstikkeesta on tullut sakeaa. (En hauduttanut ruokaa riittävän kauan ja kastike jäi löysäksi, mikä huononsi lopputulosta.)
5. Kokoa musaka: Lusikoi borlottipavut tilavaan uunivuokaan, peitä tomaattikastikkella ja munakoisoviipaleilla. (Lisäsin pavut kastikkeen joukkoon ja kaadoin sekoitettuna vuokaan.)
6. Kuorrute: Vatkaa kulhossa jogurtti, munat, maito ja paprika. Kaada seos munakoison päälle ja siirrä sivuun 10 minuutiksi. Yhdistä kulhossa parmesaani sekä leivänmurut ja ripota vuoan päälle. Paista musakaa 45-60 minuuttia, tai kunnes se on läpeensä kuuma ja pinnalta ruskistunut.

Musakan ohje oli lähes mausteeton. Lisäsin suolaa ja pippuria, mutta lopputulos oli melko mauton. Munakoisoista ja munamaidosta tuli erillinen kerros vuoan pinnalle. Seuraavalla kerralla laittaisin puolet munakoisoista papukastikkeen väliin. Vuoan vetisyys oli oma syy, sillä en hauduttanut kastiketta riittävän pitkään.

Viikon 22 keittokirja

Huomenna alkavan viikon keittokirja on Suuri kasvisruokakeittokirja, yksi ensimmäisistä keittokirjoistani. Tämän sarjan muista kirjoista olen usein haaveillut, mutta silloin kun niitä on ollut edullisesti saatavilla, olen ollut rahaton ja normaalihintaista kirjaa en ole viitsinyt ostaa. Aiemmin esittelemäni Stora dessertkokboken kuuluu mielestäni samaan sarjaan, vaikka sillä onkin eri kustantaja ja kannet. Ensimmäiset keittokirjani ovat kaikki kasviskeittokirjoja, sillä aloitin keittokirjojen keräämisen kasviskeittokirjoista. Silloin, juuri täysi-ikäistyneenä kasviskeittokirjoja oli vähemmän ja keittokirjojen hinnat olivat alhaisempia. Kasviskeittokirjoista olisi vielä voinut sanoa, että haluaa kerätä kaikki Suomessa ilmestyneet keittokirjat, mutta kaikenlaisia keittokirjoja kerätessä se olisi toiveajattelua. Suuri kasvisruokakeittokirja on myös siinä mielessä poikkeuksellinen yksilö hyllyssäni, että olen tehnyt sen ohjeen mukaan ruokaa. Linssi-kahvihernepihvit valkosipuli-korianterikerman kanssa muuttuivat possupihveiksi, kun ne muotoiltiin possupiparimuotilla. Kirjan ohjeet ovat lakto-ovovegetaarisia, joten vegaaneille ne eivät sovi. Siksi myös erillinen jälkiruokaosio ihmetyttää: eiväthän lakto-ovovegetaristin jälkiruoat eroa tavallisista muuta kuin liivatteen suhteen.

Varmrökt makrill

Otsikon perusteella luulisi, että nyt etsitään savustuspönttöä ja pihaa jossa käyttää sitä. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että savumakrillit haetaan kaupasta ja ruoka on eräänlainen höystö makrillille. Tässä ohjeessa yhtyvät kolme inhokkiani: kala, kaprikset ja piparjuuri. Ohje on neljälle, mutta kahdelle riitti yksi pieni makrilli (150 g) ja puolikas annos muita aineksia.
Varmrökt makrill
2 rökta makrillar (ca 600 g) eller samma mängd varmrökt lax eller böckling
smör till formen

4 ägg
1 rödlök
1 purjolök
1 knippe finskuren gräslök
1 knippe finhackad dill
3 msk kapris
2 msk riven pepparrot
2 tomater
salt och peppar

till servering:
nypotatis (käytin vanhoja perunoita)
100 g brynt smör
2 dl gräddfill (koimme tarpeettomaksi)

Sätt ugnen på150 C. Koka äggen 8 min. och kyl dem. Skinna makrillen och bena försiktigt ur den, så att fileerna blir så hela som möjligt. Lägg fileerna i en smord ugnssäker form, baka i mitten av ugnen i 5 minuter.
Gör under tden i ordning garnityret: Skala och hacka rödloken. Ansa och skiva purjolöken fint. Blanda ihop rödlök, purjo, gräslök, dill, kapris och pepparrot. Skär äggen i ganska störa bitar. Tärnä tomaterna.
Garnera fisken med ägg, tomat och grönsakshack. Sätt tillbaka i ugnen ca 5 min. Bryn under tiden smöret, som verkligen skall vara brynt.
Ta ut formen ur ugnen, ringla över smöret och servera genast med dillångade nypotatis och gräddfil.

Valmistelin ruoan kotonani ja otin vuoan mukaan kyläpaikkaan. Tiskin säästämiseksi en sekoitellut kasviksia keskenään, vaan pilkoin ne kaikki suoraan kalojen päälle. Kylässä laitoin vuoan uuniin perunoiden kypsymisen ajaksi. Edellä mainituista nirsoiluista johtuen en itse kyennyt ylistämään ruokaa, mutta seuralaiseni piti sitä erinomaisena. Makrilli oli meille molemmille uusi tuttavuus, eikä tuo rasvainen kala ollut lainkaan hullumpaa. Myös ruskistettu voi maistui ja päässee uusintatestiin uusien perunoiden ja sillin kanssa. Kuvassa viikon 21 ruoka valmiiksi koottuna.

Viikon 21 keittokirja

Tämän viikon keittokirja on Leif Mannerströmin Husmanskonst. Olen siis ottanut kiinni ikkunaremontin aiheuttaman viiveen. Husmanskost on ruotsalaista kotiruokaa, siis sellaista, mitä suomalaisille on karjalanpaisti, maksalaatikko ja muikkukukko. Husmanskostista on ollut pitkään trendikästä Ruotsissa ja Mannerströmin kirja Husmanskonst (huomaa pieni ero kirjoitusasussa) esitteleekin ruotsalaista husmanskostia hieman nykyaikaistetussa asussa.
Kirjan kansi on oikeasti harmaasävyinen, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta kamerani suostui toistamaan sen vain sinisävyisenä. Tässä kirjassa parasta ovat jutut ja kuvat. Jutuissa puhutaan ruokien taustoista ja kerrotaan niihin liittyviä tarinoita. Kuvista selviää monen kummallisen nimisen ruokalajin ulkoinen olemus. Kirja on melko kattava ruotsalaisen ruokakulttuurin käsikirja ja monesta muusta kirjasta poiketen tämä kirja onnistuu kuvituksellaan tuomaan ruoat houkuttelevasti esiin.

Appelsiininkuori, säilötty

Viikon 20 ohjeena olivat säilötyt appelsiininkuoret. Valitsin tämän ohjeen appelsiiniaukeamalta, koska mieleni teki makeaa ja säilötyt appelsiinin kuoret käyvät makeisista etenkin jos ne kuorruttaa suklaalla. Käytin vain kaksi appelsiinia, joten puolitin muutkin ainemäärät.

Appelsiininkuori, säilötty

4 appelsiinia
200 g sokeria (n. 2,5 dl)
2,5 dl vettä

1. Pese appelsiinit ja kuori ne ohuelti. Poista valkoinen kalvon kuoren sisäpuolelta kokonaan ja leikkaa keltaiset osat suikaleiksi.
2. Keitä kuorisuikaleet kypsiksi vedessä 10-15 minuuttia. Nosta ne reikäkauhalla pois.
3. Lisää sokeri keitinveteen ja anna kiehahtaa. Lisää appelsiininkuoriruikaleet ja anna kiehua,kunnes ne ovat läpikuultavia ja seos on siirappimaista.
4. Nosta kuoret pois ja jäähdytä ne. Pane kylmät appelsiininkuoret lasipurkkiin ja kaada keitinlientä päälle ja sulje tiiviisti.

Kokeilin appelsiinin kuorimista perunankuorimaveitsellä, sillä ajattelin, että se ottaa ohutta suikaletta pinnasta vähän samaan tapaan kuin sitrusrauta. Ehkäpä ohjeen mukaan toimien olisin käyttänyt appelsiinin paremmin hyödyksi, mutta nyt en joutunut vuolemaan valkoisia osia irti, kun niitä ei ollut kiinni kuorikiehkuroissa. Keitin kuorisuikaleet kypsiksi, mutta en nostanut niitä pois kattilasta, vaan lisäsin vain sokerin joukkoon ja keitin siirapiksi. Samoin lopussa kaadoin kattilan sisällön lasipurkkiin sen sijaan, että olisin nostanut kuoret pois liemestä, jäähdyttänyt ne ja lisännyt vaiheittain purkkiin.

Huolellisesta pesemisestä huolimatta appelsiininkuorissa ja sokeriliemessä oli tympeä sivumaku. Pitäisi kokeilla sama ohje luomuappelsiineilla, jotta saisin selville oliko kyseessä jokin käsittelyaine. Appelsiinimarmeladissa kun appelsiinin kuori maistuu aivan erilaiselta.

Viikon 20 keittokirja

Viikon 20 keittokirjaa en olisi ostanut, ellei se olisi ollut lähes ilmainen kirpputorilla. Bonnierin suuri keittokirja Osa 1 Abal-Brie on ensimmäinen osa keittokirjasarjassa, jossa ohjeet on luokiteltu aakkosjärjestyksessä raaka-aineiden mukaan. Ensimmäinen osa alkaa Abalonista (merietana) ja päättyy Brie-juustoon. En tiedä varmasti, mutta luulisin, että kyseessä olisi sarja, josta ilmestyy uusi osa vaikkapa kuukauden välein ja tarkoituksena on ollut vähitellen kerätä kaikki. Kirpputoreilla on nimittäin paljon ensimmäistä osaa ja jonkin verran toista osaa, mutta myöhempiä osia ei löydy juuri mistään. Minulla on vain tämä kirja ja pohdin juuri olisinko valmis hankkimaan muut osat. Täysi sarja olisi tietysti parempi kuin yksittäiskappale ja sarjan idea on sinällään hyvä, vaikkakin ulkoasu ja ohjeet ovat hieman vanhanaikaisia. Mikäli sarjan osia saa hyvin edullisesti, voisin hankkiakin niitä, mutta euroa enempää en yhteen kirjaan käyttäisi.

Kesäinen herne-ruohosipulikeitto parmankinkun kanssa

Tämä viikon 19 keitto on kirjan mukaan kevyt ja virkistävä keitto, joka kaiken lisäksi on nopea ja yksinkertainen valmistaa. Minä huomasin vasta kokkaillessani, että keitto oli kylmänä tarjottava. Tein jälleen puolikkaan annoksen.

Tarvitset:
25 g voita
1 purjo viipaleina
1 valkosipulinlohko murskattuna
450 g pakastettuja vihreitä herneitä
1,2 litraa kasvislientä
nippu tuoretta ruohosipulia silputtuna
3 dl kuohukermaa
6 rkl maustamatonta jogurttia
4 viipaletta silputtua parmankinkkua
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
koristeluun tuoretta ruohosipulia

1. Sulata voi kattilassa. Lisää purjo ja valkosipuli. Pane kansi päälle ja hauduta sipulit pehmeiksi hiljaisella tulella 4-5 minuuttia. Sekoita joukkoon herneet, kasvisliemi ja ruohosipuli. Kuumenna hitaasti kiehuvaksi ja annan hautua 5 minuuttia. Jäähdytä hieman.
2. Soseuta keitto monitoimikoneessa sileäksi. Kaada kulhoon, sekoita joukkoon kerma ja mausta suolalla ja pippurilla. Pane jääkaappiin ainakin 2 tunniksi.
3. Nostele keitto lautasille ja pane nokare jogurttia kunkin keskelle. Ripottele parmankinkun suikaleet keiton pinnalle ja koristele ruohosipulilla ennen tarjoilua.
Kokin vinkki: Aistikkaan koristeen keiton pinnalle saat, kun leikkaat ruohosipulia viideksi noin 6 cm:n pätkäksi ja sidot ne nipuksi vielä yhdellä ruohosipulilla.

Kauppalistaa kirjoittaessani en kiinnittänyt huomiota siihen, että ohje sijaitsi luvussa kylmää ja vielä kylmempää. Keitto maistui lämpimänäkin varsin hyvältä. Ohjeen ongelmana oli liiallinen nesteen määrä. En huomannut kaataa osaa kasvisliemestä pois ennen soseutusta, joten ruohosipulit tuntuivat aina karkaavan sauvasekoittimen teristä. Valmis keitto oli aivan liian löysää ja jogurttikin upposi kulhon pohjalle. Koristelin keiton aistillisesti kirjan ohjeen mukaan. Parmankinkkupaketin avasin jo edellisenä iltana herkutellakseni hieman. Unohdin kuitenkin paketin pöydälle ja muutaman tunnin kuluttua päätin syödä kaiken heti sen sijaan, että olisin jäähdyttänyt tuotteen uudelleen. Siksi keitto syötiin ilman kinkkua.

Viikon 19 keittokirja

Matthew Drennanin Keitot on viikon 19 keittokirja. Se on yksi harvoista täsmähankinnoistani. Etsin keittokirjaa keitoista, sillä koen keitot heikoksi alueeksini. Toki osaan tehdä suomalaisia ruokaisia keittoja (liha, kala, herne jne.) ja tavallinen kasvissosekeittokin valmistuu näppärästi. Halusin kuitenkin jotain enemmän ja siihen tarvitsin keittokirjaa. Tähän väliin on varmaan hyvä tunnustaa, etten ole aikaisemmin valmistanut yhtään ruokaa kirjan mukaan, olen tyytynyt vain inspiroitumaan tästäkin kirjasta. Ohjeet näyttävät todella herkullisilta ja erilaisilta.

Petit-chou-bakelser

Vaniljatäytteiset, suklaaseen dipatut tuulihatut

Petit-chou-deg:
50 g osaltat smör (käytin normaalisuolaista voita)
1 3/4 dl (90g) vetemjöl, siktat två gånger (kapinoin enkä siivilöinyt jauhoja)
3 ågg, lätt vispade

Fyllning:
3 3/4 dl mjölk
4 äggulor
3/4 dl (90 g) strösocker
3 matskedar vetemjöl
1 tesked vaniljsocker

110 g mörk chocklad av god kvalitet
2 teskedar vegetabilisk olja

1. Värm ugnen till 210 C. Lägg smöret i en stor tjockbottnad kastrul med 1 3/4 dl vatten (tätä ei siis ollut ainesosalistassa) och rör om på medelstark värme tills det kokar upp. Ta av från värmen och blanda snabbt med mjölet. Ställ tillbaka kastrullen på värmen och fortsätt rära om kraftigt tills smeten släpper kanterna. Låt svalna något.
2. Lägg över i en skål och rör om så smeten svalnar ännu mer. Tillsätt det vispade ägget i omgångar, cirka 3 teskedar i taget, och rörö om kraftigt tills allt ägg har tillsatts och smeten är tjock och blank - en träsked ska kunna stå upprätt i den. (Är smeten för lös har ägget tillstatts för snabbt. Fortsätt röra om kraftit i flera minuter till eller tills den tjocknat.) Klicka ut smeten på två bakplåtar och lämna plats åt den att rinna ut. En rågat tesked smet ger en liten petit-chou. Stänk vatten över plåtarna - ångan när det avdunstar hjälper degen att höja sig. Grädda i 20-30 minuter eller tills petit-chouerna har fin färg och låter ihåliga. Ta ut dem och gör ett litet hål nedtill i var och en. Ställ tillbaka dem i ugnen i 5 minuter för att torka ur. Låt kallna på galler.
3. Gör fyllningen: koka upp mjölken i en liten kastrull. Ställ åt sidan och vispa snabbt äggulor och socker lätt och krämig i en bunke. Vispa ned mjölet. Häll långsamt den varma mjölken över äggsmeten under oavbruten vispning. Diska kastrullen, häll tillbaka mjölksmeten och koka upp under omrörning med en stålvisp. Koka i 2 minuter och rör om ofta under tiden. Lägg över krämen i en skål, rör ned vaniljsockret, täck ytan med plastfolie sp det inte blir skinn på krämen och ställ den i kylskåp tills en kallnat.
4. Spritsa in fyllingen i petit-chouerna genom hålet nedtill, med hjälp av en strut och spritsmunstycke. Smält chocklad och olja försiktigt, rör smeten slätt och doppa översidan av bakelserna i choklad.

Tuulihattujen ohje vaikutti pitkältä, mutta oli hyvin yksityiskohtainen ja toimiva -tuulihatut onnistuivat täydellisesti. Vaniljakiisseli tuntui melko mitättömän makuiselta mauttomien tuulihattujen sisällä ja tumma suklaakin maistui yhdistelmässä vain tympeältä. Tuulihattujen ohjeen otan jatkossa tästä kirjasta, mutta täytteen jostain muualta.

Viikon 18 keittokirja

Viikon 18 keittokirja on nimeltään Stora dessert kokboken. Herkullisen värinen järkäle on Läsförlagetin kustantama, mutta olen siinä käsityksessä, että sarjan kirjat löytyvät myös suomenkielisinä, tosin erityylisellä ulkoasulla ja Könemannin kustantamana.
Ruotsinkielisissä keittokirjoissa on se mukava ominaisuus, että ne ovat usein suomenkielisiä edullisempia. Tämä ei suinkaan ole ainoa kirja, jonka olen ostanut ruotsinkielisenä vain siksi, että se on useita euroja edullisempi.
Lienee jo selvää, että minua ihastuttavat erityisesti ohjeisiin liittyvät neuvot sekä välineiden ja raaka-aineiden esittelyt. Tästä kirjasta olen myös opetellut leivontatyövälineiden nimiä ruotsiksi. Uusimmat työvälineeni ovat muuten kuljärn ja mjölsikt :-)
Viikon 18 ohjeeksi tuli eräs leivonnainen, jonka kanssa tuskastuin alkuvuodesta. Uusintaottelu oli siis edessä!

Haudutettua kalaa

Paloina tai fileinä keitetty/haudutettu kala

1. Leikkaa kalat halutun muotoisiksi paloiksi.
2. Mausta kalat suolalla (0,5 rkl / 1 kg kalaa) ja ripauksella valkopippuria
3. Lado kalat voideltuun vuokaan ja kaada niiden päälle kalan keitinlientä niin, että kalat juuri ja juuri peittyvät.
4. Kypsennä uunissa (200 C) tai höyryssä (80 C) noin 10 minuuttia.
5. Valuta kalat ja pane tarjolle.

Ostin ruokaa varten kirjolohta reilut 200 grammaa eli yhden ihmisen annoksen. En juurikaan syö kalaa, joten minulle oli yllätys kuinka kallista lohi on juuri nyt -filee maksaa lähes 20 euroa kilolta. Moni vaalea kala oli edullisempaa, mutta nirsoilin tällä kertaa.
Ohje on yksinkertainen, joten kala pienimpään uunivuokaan, suolaa, valkopippuria ja keitinlientä päälle. Mitä keitinlientä? Säilyttävätkö ravintolat keittämiensä kalojen lientä haudutettua kalaa varten? Kalaliemi on kalaliemi, tulipa se kattilasta tai kuutiosta, mutta mitä ihmeen kalalientä? Oma kalanihan on raaka, ei siitä ainakaan. Koska kaapista ei löydä kalaliemikuutioita, ripottelen suolaa ja pippuria vähän enemmän ja korvaan keitinveden vesijohtovedellä.
Ehtiiköhän kala kypsyä kymmenessä minuutissa? En epäilisi jos vesi olisi kiehuvaa, mutta nyt mietin ehtiikö vesikään lämmetä. Kellon hälyttäessä avaan epäilevästi uunin luukun. Veden alta paljastuu kypsyysasteeltaan juuri oikeanlainen kala. Täydellistä? No, mausteita olisi voinut olla enemmänkin. Todistettiinpa taas, että kala kypsyy nopeammin kuin suostun kuvittelemaankaan.

Viikon 17 keittokirja

Kokin käsikirja on ravintola-alan oppikirja, jonka ostin kirpputorilta. Vaikka kirjassa on paljon asiaa, se vaikuttaa niukalta. Kirja onkin perusteos, jota selaamalla huomaa omien taitojen karttuneen vuosien varrella, kun suurin osa on tuttua asiaa. Pidän ammattikirjoissa siitä, ettei niissä ole vain reseptejä, vaan valmistuksen periaatteet tuodaan esiin. Esimerkiksi voileipäkakun perusraaka-aineiden suhteet ovat 17% leipää, 12% kostutuslientä, 40% täytteitä, 6% aromivoita ja 25% päällysteitä ja koristeita. Yhden kyljyskilon leivittämiseen taas tarvitaan 1,5 dl vehnäjauhoja, 2-3 munaa ja 2 dl korppujauhoja. Kun tietää periaatteet, ohjeiden soveltaminen ja kehittely sujuu paljon helpommin.

luumuista makkaraa

Sausages with prunes and bacon
(Tein 1/4 annosta.)

8 large, meaty sausages, such as Toulouse or other good-quality pork sausages (Käytin Pajuniemen Provencen grillimakkaraa lähinnä siksi, että siinä oli possua, se oli aika pulleaa ja sitä sai ostettua kappaleittain.)
30 ml Dijon mustard, plus extra to serve
24 ready-to-eat prunes
8 smoked streaky bacon rashers

1. Use a sharp knife to cut a long slit down the lenght of each sausage, about three-quarters of the way through.
2. Spread the cut surface with the mustard and then place three prunes in each sausage, pressing them in firmly. (Makkarat eivät olleet niin pullukoita kuin ohjeessa käytetyt, joten puolitin luumut.)
3. Stretch the bacon rashes out thinly, using the back of a palette knife. (en tehnyt näin)
4. Wrap one bacon rasher tightly aroud each of the sausages, to hold them in shape. Cook over a hot barbeque for 15-18 minutes, turning occasionally, until evenly browned and thoroughly cooked. Serve at once,with lots of fresh crusty bread and the additional mustard.

Ajattelin ensin paistaa makkarat paistinpannulla, mutta koska uuni oli valmiiksi lämmin, laitoin ne 225 asteeseen 15 minuutiksi. Pekoni jäi alapuolelta vähän lötköksi, makkaroita olisi voinut kääntää puolivälissä. Makuelämys oli aika jännittävä, en oikein erottanut sinappia enkä luumua kokonaismausta. Ruoka oli hyvää, enkä ollut aiemmin ajatellut, että makkaroitakin voisi täyttää.

Viikon 16 keittokirja

Viikon 16 keittokirja on Cristine Francen The barbecue ang grill book. Sizzling ideas for delicious outdoor eating. Kirjan alkuperää en muista, mutta epäilen, että se olisi ostettu kirpputorilta Ruotsissa. Kirja on ollut minulle hieman turha, koska minulla ei ole ollut grillausmahdollisuutta aiemmin. Talossamme on yhteiskäytössä oleva grilli, joka juuri nyt on julkisivuremontin vuoksi saavuttamattomissa. Suuri osa ohjeista on vartaita erilaisin maustein ja aineksin. Kirjaa lukiessa tulee nälkä, joten se on parasta pitää kiinni, jos ei suunnittele grillaussessiota. Olen kokenut marinadit ja kastikkeet heikoksi kohdakseni, joten ohjeet niihin ovat erityisen tervetulleita. Satunnaisen aukeaman ohjeista valitsin kuitenkin sen, joka onnistuisi helpommin uunissa tai paistinpannulla.

uunitomaatteja

Roasted tomatoes with garlic and lime
(tein puolikkaan annoksen)

16 small vine-ripened tomatoes (käytin 250 g kirsikkatomaatteja)
juice of 2 limes
2 teaspoons Asian sesame oil (paahdettua seesamiöljyä)
2 cloves garlic, crushed
2 tablespoons balsamic vinegar
1 teaspoon sea salt
cracked black pepper to taste
sea salt, for serving
baby aragula (rocket) leaves, for serving
lime wedges, for serving

Preheat oven to 110 C. Using a sharp knife, cut 2 shallow slits in any part of each tomato. Place tomatoes on a parchment-lined (baking paper-lined) baking sheet. In a small bowl, combine lime juice, sesame oil, garlic ang vinegar. Drizzle over tomatoes. Sprinkle with salt ang plenty of black pepper.
Bake tomatoes fo 1 hous. Turn oven off and allow tomatoes to cool in oven, about 1 hour. Carefully trasnfer to a serving dish.
Serve accompanied with sea salt, aragula leaves and lime wedges.
The tomatoes can be stored, covered, in the refrigerator for up to 3 days.

Kaikissa englanninkielisissä keittokirjoissa olen karsinut ilmaisua ja jättänyt pois kuppimitat, fahrenheit-asteet ja muut elämää hankaloittavat ilmaisut, mikäli ohjeessa on mainittu myös tutumpi yksikkö. Huolimatonta kokkia ne kuitenkin kiusaavat, sillä paahdoin tomaatteja ensin 225 asteesssa luettuani vain fahrenheit-lukeman. Myös suolan ja pippurin lisäsin vasta myöhemmin, mutta tärkeintähän on maukas lopputulos. Marinadissa oli jujua ja tomaattien maku tiivistyi mukavasti uunissa. Balsamiviinietikkaa oli hieman liikaa makuuni. Asettelin tomaatteja lautaselle vain valokuvaa varten -muut söin suoraan uunivuoasta ja lautanenkin tyhjeni kuvan ottamisen jälkeen.

puolalaista jauhelihaa

Ehdin tänään pitkästä aikaa rauhassa ruokakauppoihin. Olen aina nauttinut ostosten tekemisestä ja uutuuksien tutkimisesta. Uutuuksia enemmän ihmettelin tällä kertaa kallista lohta ja puolalaista jauhelihaa. Lohifileestä sai maksaa lähes 20 euroa kilolta, mikä tuntui hurjalta, kun vieressä kaupattiin 1) kokonaista ahventa ja sei sekä puna-ahvenfileitä kympillä kilo 2) kokonaista haukea, kokonaista lohta ja silakkafileitä kuudella eurolla kilo. Toki käsitellyn kalan kuuluu ollakin kokonaista kalliimpaa, onhan hävikki hurja. Olin vain edelleen siinä luulossa, että lohifileetä saa tarjouksesta kuudella-seitsemällä eurolla normaalihinnan ollessa kympin luokkaa. Pitäisi varmaan syödä useammin kalaa.

Citymarketin suurin ihme oli puolalainen naudan paistijauheliha, jonka kilohinta ylitti käsityskykyni: 12,95 per kilo. Miksi ihmeessä ostaisin puolalaista jauhelihaa? Miksi ihmeessä maksaisin enemmän puolalaisesta kuin suomalaisesta ruoasta?

Viikon 15 keittokirja

Seuraavaksi kokataan viikon 15 ruokaa keittokirjasta nimeltään Vegetables. Kuten ulkonäöstäkin voi päätellä, kuuluvat tämä ja viikon 13 Curries samaan sarjaan. Kirjan alussa neuvotaan kasvisten käsittely aivan alkeista lähtien (näin pilkot sipulin, näin poistat paprikasta siemenet...). Ohjeet on jaoteltu väljästi kasvisten tyypin mukaan ja ne vaikuttavat herkullisilta. Ainesosalistat ovat melkein yhtä pitkiä kuin Curries -kirjassa, mutta ainekset ovat helpommin saatavissa. Nikottelin kyllä hieman, kun ostin seesaminsiemenöljyä kaupasta. Toivottavasti sille löytyy muutakin käyttöä.

toast

Varm dubbelmacka

2 skivor bröd
lite margarin
1 liten skiva skinka
1 skiva ananas eller tomat (laitoin tomaattia)
1 krm pizzakryddor (laitoin oreganoa, basilikaa, mustapippuria ja valkosipulia)
1 skiva stark ost 17% (12 kk kypsytetty Allerums Herrgård 17%)

Bred margarin på en av brödskivorna.
Lägg på skinka, ananas, kryddor och ost
Lägg på den andra brödskivan
Värm i smörgås- eller våffeljärn

Aika helppo nakki vaihteeksi! Minulla ei tosin ole voileipägrilliä eikä vohvelirautaa, joten leipä päätyi hieman litistettynä paistinpannulle. Hyvää tuli ja ruotsalaisen kirjan kunniaksi ostettu Herrgård -juusto oli erinomaista. Sellainen monitoimigrilli joka muuntuu vaihdettavien paistolevyjen avulla voileipägrilliksi, vohveliraudaksi tai parilaksi olisi muuten tosi kiva lahja minulle...

Viikon 14 keittokirja

Viikon 14 ruoka löytyy ruotsalaisesta ravitsemuskasvatukseen tarkoitetusta Matkunskat à la Hälsomålet -kirjasta. Kirja ei ole keittokirja, vaikka siinä onkin luku modern matlagning. Kirja esittelee esimerkiksi välipalan rakennusaineita, lautasmallin, ympäristöasioita ja ruoan monia merkityksiä. Siis konkreettisia ideoita ja malleja ravitsemuskasvatukseen. Kirjaan liittyy myös harjoituskirja oppilaille.

Omaksi iloksi on ollut erityisesti taulukko, jossa kerrotaan kuukausittain kauden kasvikset. Toukokuussa lähellä tuotettuina on saatavana vaikkapa palsternakkaa ja punajuurta (talven yli varastoituna), mutta jo kesäkuussa valikoima monipuolistuu.

vihreää tandoorikanaa

Tandoori chicken

4 chicken legs (käytin vain 4 koipea)
4 chicken thighs
180 g plain (natural) yogurt (turkkilaista)
1 teaspoon garam masala
2 teaspoons peeled and grated fresh ginger
6 cloves garlic, finely chopped (vähempikin olisi riittänyt)
1/4 teaspoon ground turmeric
1 teaspoon ground coriander (siemeniä)
1 tablespoon fresh lemon juice (pullosta...)
1/4 teaspoon Chinece powdered red food coloring (en raaskinut ostaa, mikä kostautui myöhemmin)
pinch sea salt
1 tablespoon vegetable oil (mitä, pitikö laittaa öljyäkin?)
2 limes, guartered (jätin väliin)

Using a sharp knife, make 2 slits in skin side of each chicken piece. (en ollut ihan varma mitä olin tekemässä, mutta viiltelin koipia ja kuvittelin, että marinadi imeytyisi paremmin)
Place chicken pieces in a baking dish. In a small bowl, combine yogurt, garam masala, ginger, garlic, turmeric, coriander, lemon juice, red coloring, salt and oil. Mix well. Pour over chicken pieces and toss to coat chicken. Cover and refrigerate for 2 hours. (en sotkenut kahta astiaa vaan sekoitin marinadin astiassa ja kippasin broilerit sinne. marinointiajaksi tuli 10 tuntia kahden sijaan.)
Remove chicken from refrigerator 30 minutes before roasting. Preheat oven to 220 C. Transfer chicken to a roasting pan. Roast for 25 minutes, or until juices run clear when the chicken is pierced with a sharp knife. Remove from oven. Serve immidiately, with lime wedges. Serves 4.

Koska jätin punaisen elintarvikevärin väliin, oli ruoan pääväri kurkuman keltainen. Jostain syystä kypsennyksen jälkeen marinadi oli muuttunut vihertäväksi ja valkosipulinkynnet kirkkaan vihreiksi. Pikainen Kemiaa keittiössä ja Uteliaan kokin selaus ei valitettavasti tuonut vastausta ongelmaan, mutta googlen ihmemaasta löysin erilaisia selityksiä värimuutokselle. Hassua, ettei moista ole tapahtunut ennen, vaikka valkosipulia kuluukin runsaasti.

Liha jäi vaaleaksi ja oli lähes mausteetonta viisinkertaisesta marinointiajasta huolimatta. Seuraavalla kerralla rullaisin nahat pois tieltä marinoinnin ajaksi, kääntäisin ne takaisin paistamista varten ja nostaisin uunin lämpötilaa hieman. Marinadi oli oikein hyvää ja pidin turkkilaisesta jogurtista, jota maistoin ensi kertaa. Ohje toimisi oikein hyvin kokonaisilla koipireisillä ja rintafileillä, miksei suikaleillakin. Ylimääräisen marinadin kippasin kattilaan ja kuumensin varovasti kiehuvaksi -jogurtti ei juoksetu ja herkun voi syödä. Kuumentamatonta marinadia ei tietenkään kannata syödä, ettei saa raa'an lihan mahdollisia bakteereja. Tämäkin ruoka oli mieluista ja päätyy korjausten jälkeen uudelleen toteutettavaksi.

Viikon 13 keittokirja

Viikon 13 keittokirja on Vicki Lileyn Curries. Kirja on melko ohut, siinä on houkuttelevia kuvia ja mukava aloitusjakso mausteiden ja työvälineiden esittelyineen. Pitkät ainesosalistat herättävät minussa inhoa, etenkin kun joukossa on aineksia, joita en tunne ja joiden saatavuutta epäilen. Yksi esimerkki hankalasta aineksesta on satunnaisen aukeamani Penang duck curry, johon tarvitaan 1/2 Chinese roast duck, cut into serving pieces. Millaista on kiinalainen paahdettu ankka? Argh! Valinta on helppoa, kun aukeamalla on kaksi ohjetta, joista toinen nostaa niskavillat pystyyn. Se toinen on viikon 13 ruoka.

Kitch

Kävimme sunnuntain lounaalla Kitchissä. Paikka on uudehko ekologiseksi itseään mainostava baari Yrjönkadun ja Eerikinkadun kulmassa. Ruokalista vaikutti mukavalta ja ihan kohtuuhintaiselta. Tarjolla oli tapaksia, salaattia, pastaa, hampurilaisia ja keittoa. Pidin kovasti sisustuksesta, joka toi mieleeni rovaniemeläisen Kahvila Kauppayhtiön. Kitchissä kaikki ei ole kaupan, mutta retrohenkinen sisustus piristää kiiltävien kahviloiden rinnalla.

Kitchin ekologisuudesta olisin kaivannut hieman lisää näyttöä. Juomat olivat reilun kaupan- ja luomutuotteita, mutta ruoan ekologisuutta ei mainostettu. Se, että ruoka tehdään alusta loppuun itse, ei vielä tee siitä ekologista. Kotiruoalta annokset näyttivät ja maistuivatkin, jopa liian kotona tehdyiltä.

Seuralaiseni valitsi ceasar -salaatin kanalla (12,90 €), minä päädyin VegeBurgeriin (12,90 €). Ceasar -salaatti oli ihan kohtuullinen ja kanan panerointi seesaminsiemenillä hauska idea. Annos oli kuitenkin ylihintainen laatuunsa ja kokoonsa nähden -emme maksaisi tästä kahdeksaa euroa enempää.

Annokseni ulkonäkö ja sämpylä olivat pettymyksiä. Sämpylä oli paksu, ruma, pohjasta palanut tiivis mötikkä, jonka välistä oli vaikea löytää varsinaisia täytteitä. Täytteitä kyllä oli ja ne olivat maukkaita, mutta sämpylä hallitsi annosta liikaa. Tulkitsin, että sämpylästä oli haluttu tehdä runsaskuituinen, jolloin leivontaominaisuudet olivat kärsineet. Muuten annokseni maistui hyvältä, pidin erityisesti chilimajoneesista ja aiolista lohkoperunoiden lisukkeena.

Paikka vaikutti hieman ylihintaiselta, etenkin kun ruoan ekologisuudesta ei ole mainittu mitään. Hampurilaisia en voi suositella, mutta olisin oikein innokas maistamaan esimerkiksi keittoja ja pastoja, mikäli ne olisivat hieman edullisempia.

Chiles rellenos

Fylld chilipeppar

4 portioner

12 chilipepparfrukter, Anaheim eller poplano
450 g röd cheddar av amerikansk typ eller vanlig cheddar
1 3/4 dl vetemjöl
6 ägg
olivolja eller ister till stekning

Rosta och skala chilipepparen enligt beskrivningen på sidorna 12-13. Öppna en skåra i sidan på varje exemplar, avlägsna frön och mellanväggar men var noga att inte skärä i fruktköttet. Stoppa in en bit ost som fyllning och platta till osten lite om det behövs. Rulla de skalade och fyllda chilipepparen i mjöl.

Vispa äggulor och vitor var för sig. Vitorna ska vispas till hårt skum. Därefter förenas snabbt gulor och vitor igen och vispas.

Doppa chilipepparen i äggsmeten så att alla ytor får en jämn beläggning. Stek i ett lager fett eller matolja som är över 3 centimeter djupt. Håll rätten varm i ugnen tills den ska serveras.
Servera med friterade bönor och spanskt ris som lagats enligt grundreceptet eller fått fler ingredienser om så önskas.


Aukeaman toinen ohje, täytetyt paprikat, eivät siis houkutelleet mausteettomuutensa vuoksi. Tämä ohjekin epäilytti, sillä olin varma, etten löytäisi oikeanlaisia chilejä. Kaupoissa oli tarjolla vain tulisempia lajikkeita, enkä nyt jaksanut mennä Hämeentielle etsimään sitä oikeaa lajiketta. Valitsin lopulta suolaliemeen säilöttyjä vahvoja vihreitä Peloponnesos pepperoneja. Jätin väliin paahtamiset liekillä ja muut kirjan konstit, viilsin vain kylkeen viillon, kaivoin siemenet ulos ja laitoin juustoa tilalle. Viilto kannattaa tehdä heti riittävän isoksi, muuten se repeää rumasti.

Punaista amerikkalaista cheddaria metsästin jälleen stockalta ja Hakaniemen hallista. Lentävään lehmään eksyin viimeisenä ja siellä tiedettiin kertoa, että punainen on värjättyä, eikä muuten eroa tavallisesta cheddarista. Iloinen ja asiantunteva palvelu vakuutti niin, että innostuin ostamaan useampia juustoja. Cheddaria oli maistelun jälkeen jäljellä noin 50 grammaa, josta riitti täytettä kuuteen pepperoniin. Jälkiviisas tietää kertoa, että chiliin olisi voinut laittaa enemmänkin täytettä, mutta tässä vaiheessa pelkäsin, että liika täyte saa juuston pursuamaan paistoljyn joukkoon. 450 grammaa juustoa kahteentoista chiliin tuntuu kuitenkin aika hurjalta määrältä.

Myös vehnäjauhojen ja kananmunien määrä oli yläkanttiin. Käytin kuuteen chiliin kaksi kananmunaa, mutta yksi olisi riittänyt. Vaahdotin valkuaiset sähkövatkaimella ja kaadoin kokonaiset keltuaiset joukkoon. Epäilin pelkän kananmunavaahdon toimivuutta friteeraustaikinana, mutta se osoittautui hyvin pysyväksi. Juustot valuivat osittain ulos chileistä, mutta pysähtyivät kuoren ja taikinan väliin.

Uppopaistamiseen käytin rypsiöljyä, jonka pyrin pitämään 180 -asteisena. Tämä onnistui melko hyvin kun levy oli 3:lla (asteikolla 0-6). Lämpötilan mittaamiseen käytin digitaalista lämpömittaria, jonka asetin hälyttämään lämmön saavuttaessa 190 -astetta. Chilien kääntelyyn käytin ensin reikäkauhaa, mutta huomasin sitten pihdit kätevämmiksi. Olin kitsas öljyn suhteen, mikä hankaloitti paistamista. Kun käänsin chilit, ne kääntyivät itsestään takaisin ja jouduin pitämään niitä paikoillaan hetken. Valmiit chilit valutin talouspaperin päällä.

Lopputulos oli herkullinen, joskin hieman liian tulinen omaan makuuni. Uuden satsin tekisin ehkä hieman miedommista chileistä ja runsaammalla täytteellä. Ruoan huono puoli on uppopaistorasvan haju, joka tarttuu hiuksiin ja vaatteisiin. Tuota hajua yritän vältellä viimeiseen asti, sillä työpaikkojeni ansiosta sain yliannostuksen upporasvaa. Hajuista huolimatta tämä on ruoka, jota haluaisin syödä uudelleen.

risa ja rämä -ei ollenkaan rakas

Keväällä 2006 päätin, että tarvitsen kameraa tulevilla reissuillani. Halusin edullisen peruskameran, jonka akut ovat uusittavissa ja korvattavissa paristoilla. Päädyin lopulta Samsungiin, joka harmaannuttaa hiuksiani edelleen.
Ostin kameran perjantaina ja vein sen takaisin maanantaina. Kamera sammui yhtäkkiä kesken valokuvaamisen, lukittui ja suostui toimimaan vasta muutaman minuutin kuluttua muistikortin ja akkujen poistamisen jälkeen. Nuori myyjätyttö oli kovin epävarma siitä, oikeuttaako tällainen vika takuuvaihtoon. Onneksi paikalle saatiin kokeneempi myyjä, joka oli kanssani samaa mieltä siitä, ettei kamera voi tiltata joka toisen kuvan kohdalla. He kuitenkin halusivat todisteita ja palasin kotiin leikkimään kameralla -kamera nimittäin toimi juuri sen hetken, kun sitä kokeiltiin myymälässä. Kotona tarvittiin vain pari valokuvaa ja taas kamera pimeni. Sitten vain takaisin liikkeeseen näyttämään pimennyttä kameraa, jota ei saanut takaisin päälle poistamatta muistikorttia ja akkuja. Maanantaikappale lähetettiin takaisin valmistajalle ja minä poistuin uusi kamera kainalossani.
Uusi kamera ei tuonut onnea eikä iloa. Kameran sopeutuminen valaistukseen käy huomattavan hitaasti ja kameraa joutuu pitämään paikallaan useita sekunteja ennen kuin sillä saa otettua kuvan vaikkapa hämärissä sisätiloissa. Onnistunut kuva on aina iloinen sattuma, joka vaatii kirkkaan päivänvalon (vaan ei auringonpaistetta varjoineen).
Olen huono valokuvaaja. Huono kuvaaja ja huono kamera ei ole hyvä yhdistelmä. Olen yrittänyt rakentaa kotiini pienoisstudiota ruokien kuvaamiseen, mutten saa hämärään asuntooni riittävästi valoa. Eräs ystäväni lupasi auttaa studion rakentamisessa seuraavalla vierailullaan, joten kuvien laatu paranee ehkä hieman.
En osaa juurikaan säätää kameraani, ahdistun jo siitä, että toisilla kameroilla automaattitoiminto riittää kohtuulliseen kuvan laatuun. Minun kamerallani kuvaus hämärässä tuntuu olevan mahdotonta -tilanne ehtii mennä ohi ennen kuin kamera on valmis ja kuvasta tulee kelvoton. Mitä ihmettä teen kameralla, jolla voi kuvata vain keskipäivällä ulkona? En myöskään halua kameraa, joka jähmettyy säännöllisesti ja syö akkuja hurjaa vauhtia. Nyt kamerani leikkii taiteellista. Kuvassa valmistuu viikon 12 ruoka, jonka kamera on asetellut oman mielensä mukaan. Ehkä olisi siis aika hankki uusi kamera. Se ei ole Samsung.

Viikon 12 keittokirja

Tässäpä viikon 12 keittokirja:



















Kirja on Ruotsista tuotu ja nimeltään siis Mexikanska kokboken -Exotiska och autentiska recept från centralamerika. Meksikolainen ruoka yhdistyy mielessäni lähinnä texmexiin, enkä kirjaa selatessani saa sen parempaa kuvaa ruoasta. Kirjan yllättävin ohje on nimeltään makaroner och kokt skinka. Ohjeet vaikuttavat melko arkisilta ja helposti toteutettavilta.

Satunnaisella aukeamalla on kaksi ohjetta, joista toiseen ei ole merkitty lainkaan mausteita. Nämä riisillä ja jauhelihalla täytetyt paprikat eivät houkuta, joten vaihtoehtoja on jäljellä yksi. Tätä ruokaa varten lähdin metsästämään punaista cheddaria.