Kournik -venäläinen kanapiirakka

Kournik -piirakka esitellään kirjassa hyvin yleisluontoisen ohjeen kera, joten päädyn etsimään lisätietoa netistä. Sitä löytyikin monelta eri taholta. Kaikissa ohjeissa oli eri täytekerrosten välissä ohukaisia, joten minun ohjeeni poikkesi niistä varsin paljon.

Kurnik

Venäläinen kananlihapiirakka

Venäläinen pyöreä piirakka kurnik sisältää maustekimpun kanssa keitettyä, hienoksi hakattua kananlihaa - kuten jo nimestäkin voi päätellä, sillä kana on venäjäksi kura, kuritsa - keitettyä riisiä, kuullotettuja sieniä, kovaksi keitettyjä, pilkottuja munia ja sipulia. Mausteena käytetään valkosipulia, pippuria ja laakerinlehteä. Kurnik leivotaan tavallisimmin voitaikinasta, täytettä pannaan useita kerroksia ja piirakka muotoillaan korkean kekomaiseksi. Perinteisesti sitä tarjottiin häissä.

Kurnikin teko oli aluksi helppoa, mutta korkean kekomainen kurnik kohosi alhaalta ja litistyi päältä niin, että lopputulos on lähellä säälittävää. Maustoin täytteen suomalaisittain hyvin miedosti, joten hieman mitäänsanomaton piirakka toi mieleen jättimäisen muna-riisipasteijan. Ehkäpä reilumpi maustaminen nostaisi piirakan ihan ookoosta tosi namiksi. Jälkiviisaana tiedän myös, että piirakasta kannattaa tehdä liioitellun korkea, muotoilla alaosa toisin, ettei siihen muodostu kaulusta ja pistellä pinta haarukalla ristiviillon sijaan.

Viikon 21/2011 keittokirja

Mannerheimin pöydässä on takakantensa mukaan kulttuurihistoriallinen kokonaiskuvaus, jossa aikakauteen ja ympäristöön perehdytään Mannerheimin ruokakokemusten ja makumieltymysten kautta. Risto ja Ritva Lehmusoksan kirja on julkaistu vuonna 2003 ja valittu vuoden keittokirjaksi samana vuonna. Omani on pehmeäkantista kuudetta painosta vuodelta 2009. En muista tarkkaa hankinta-aikaa, mutta kirja on ostettu Suomalaisen kirjakaupan alennnusmyynnistä hintaan 14,95 €.

Kirjassa seurataan Mannerheimin elämää aikajärjestyksessä lapsuudesta aina ylipäälliköksi ja presidentiksi asti. Koin kirjaan tarttumisen vaikeaksi, sillä en tunne Mannerheimin elämäntarinaa eikä se edes kiinnostanut minua. Tietämykseni Mannerheimista rajoittui yhteen lauluun ja opastettuun vierailuun Mannerheim-museossa, jossa ihmettelin (onneksi hiljaa mielessäni), missä vaiheessa hän kaljuuntui ja sai silmälasit.

Mannerheim viihtyi ruokapöydässä, muttei tainnut itse kokata. Siksi ruokaohjeetkin ovat pääosin muista keittokirjoista, mikä näkyy esimerkiksi ohjeiden tarkkuuseroissa. Vaikka kirjassa onkin paljon ruokaohjeita, toimii se parhaiten juuri Mannerheimin elämän ja ajan kuvauksena ruoan näkökulmasta. Kirjassa ei ole juurikaan kuvia ruoasta, mutta reseptien yhteydessä on mielenkiintoisia kuvauksia muun muassa ruokaohjeen tai raaka-aineen historiasta. Mannerheimin pöydässä onkin ennen kaikkea lukukirja.

Appelsiini-porkkanakastike

Hieman nolona tunnustan syöneeni koko kastikeannoksen lusikalla kastikekannusta, niin herkullista oli viikon 18 ruoka. Ruokaa kotona! Yhdessä harrastaen tarjosi satunnaisella aukeamallaan värikkäitä kastikkeita ja kuvasi Appelsiini-porkkanakastiketta seuraavasti: "Kastike on nopea ja helppo valmistaa, ja se sopii niin vasikalle ja porsaalle kuin äyriäisruoillekin." Minun suunnitelmani oli (vastoin kaikkia sääntöjä) kuumentaa kastike uudestaan vieraita varten, sillä halusin päättää tarjottavan lihan vasta kastiketta maistettuani. Vieraat saivat muuta syötävää, sillä kastikkeen vaikeasti kuvailtava, mutta täyteläinen maku sai maistelemaan koko annoksen. Kokeile tätä kotona!

Appelsiini-porkkanakastike

3 porkkanaa
1 pieni sipuli
3 dl mietoa kasvislientä (1 rkl fondi + vesi)
1 dl appelsiinin mehua (käytin tuoremehua)
1 tl inkivääriä raastettuna
50 g voita
suolaa ja valkopippuria

Kuori ja kuutioi porkkanat. Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota molempia kevyesti nokareessa voita.
Lisää pannulle kasvisliemi, appelsiinimehu ja inkivääri ja anna hautua kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Soseuta kastike sauvasekoittimella ja paina siivilän läpi puhtaaseen kattilaan.
Vispaa voi mukaan pieninä paloina ja mausta kastike lopuksi suolalla ja pippurilla.

ranskalaista salaatinkastiketta

Ruokaa kotona! Nopeaa ja maukasta arkeen -kirjan satunnaiselta aukeamalta paljastui kaksi salaattikastiketta: perinteinen öljy-viinietikkakastike ja sen ranskalainen versio. Jälkimmäinen valikoitui salaatin seuraksi siksi, että olen tehnyt samantyyppistä "omasta päästä" ja oli hauska kokeilla, tuleeko ohjeella samanlaista. Melko samanlaista ja oikein hyvää vinaigrettea maisteltiin vihersalaatin kanssa.

Ranskalainen vinaigrette (tein puolikkaan annoksen)

1 dl öljyä
2 rkl punaviinietikkaa
2 tl (dijon)sinappia
(2 rkl hienonnettua sipulia)
1/4 tl suolaa
1 tl sokeria
1/4 tl rouhittua mustapippuria
1 pieni valkosipulinkynsi

Mittaa öljy, viinietikka ja mausteet valkosipulia lukuunottamatta pieneen kulhoon tai kannelliseen lasipurkkiin ja vatkaa tai ravista ne sekaisin.
Murskaa valkosipulinkynsi ja sekoita kastikkeeseen - miedompi makuvaihtoehto on halkaista kynsi ja laittaa puoliskot sellaisenaan kastikkeeseen.

Viikkojen 17-19/2011 keittokirjat

Ruokaa kotona! on melko uusi kolmen kirjan sarja, jota ei voi ostaa kirjakaupoista. Weilin+Göös julkaisee pääasiassa tietokirjasarjoja, joita myyvät vain edustajat esimerkiksi messuilla. Muistan lapsuudestani harmaahiuksisen mummon, joka kiersi asuntoautollaan myymässä kirjasarjoja. Hän oli selvästikin erittäin herttainen, sillä vuosi toisensa jälkeen meille ostettiin uusia kirjasarjoja. Myynnissä mikään ei ole muuttunut, sillä kirjat ovat edelleen kalliita, niitä ei osteta kirja kerrallaan kirjakaupasta, vaan edustajalta osamaksulla, postiin toimitettuna. Miten näin vanhanaikaisesti toimiva yritys voi pysyä pystyssä? Kirjojen hankala ostettavuus ja hinta herättivät ihmetystä muuallakin, mutta silti sarja kiehtoi niin, että se piti hankkia.

Ruokaa kotona! -kirjasarjaa mainostetaan kotitalouden oppikirjana aikuisille. Ruoanvalmistuksen, ruoanvalinnan ja ravitsemuksen oppikirjaksi sarja kelpaisikin, mutta kotitalouden sisältöjä se ei kata. Kirjat on tehty huolellisesti aina ulkoasua myöten. Pidän erityisesti siitä, että lisätietoa ja vinkkejä on ujutettu lähes jokaiselle aukeamalle. Myös kirjan perusohjeet sovellusvinkkeineen ilahduttavat. Sarjan idea eroaa radikaalisti "yksi kirja riittää" -keittokirjoista. Tuntuu typerältä, ettei ole yhtä kirjaa, josta kaikki perusohjeet löytyisivät. Ensimmäinen kirja on melko suppea, sillä se keskittyy nopeasti valmistettaviin ruokiin. Toinen kirja tuntuu käyttökelpoisimmalta, siinä on monenlaisia ohjeita leivonnan perusohjeista liharuokien parhaisiin. Kolmas kirja juhliin keskittyvänä ei sytytä konservatiivista juhlijaa, jonka täytyy saada -lista on niin pitkä, ettei juhliin mahdu uusia tarjottavia. On kuitenkin hyvä, että kirjoja on yhden sijaan kolme. Täydellisyyteen pyrkivät peruskeittokirjat ovat usein valtavia järkäleitä, jotka eivät pysy auki ja joihin on ahdettu liikaa kuvattomia ohjeita. Kirjojen koko on mukava: sivut pysyvät auki, taitto on ilmava, kirja mahtuu hyllyyn ja on uskottavan iso.

Sarjan ensimmäinen osa, Nopeaa ja maukasta arkeen (2009) tarjoaa suomalaista nykyruokaa arkeen ja vinkkejä ravitsemukseen ja ruoanvalmistukseen. Ohjeiden raaka-aineet löytyvät lähikaupasta ja esimerkiksi leivonnaista esitellään lähinnä piirakat ja pikataikinaleivonnaiset. Aluksi esitellään ruoanvalmistuksen termit ja työvälineet, sitten on luvut hyvästä syömisestä ja ruoan hankinnasta, määristä ja perusruokatarvikkeista. Satunnainen aukema on luvusta Salaatit ja raasteet.

Toinen osa Yhdessä harrastaen (2010) keskittyy hetkiin, jolloin ruoanvalmistukselle on enemmän aikaa. Leivontaa esitellään kattavasti ja esimerkiksi hiivataikinat ovat vasta toisen kirjan asiaa. Kirjan alun teoreettisemmassa osuudessa on ruokatietoa (lisäaineet, luomu, eettinen ruoka), kurkistus ravintoaineiden ja ruokavalioiden maailmaan, sekä opastusta sesonkiajatteluun. Satunnainen aukeama on luvusta Klassiset kastikkeet.

Kolmannessa osassa valmistellaan juhlia. Uudenlaista juhlavasti (2010) opastaa juhlien suunnitteluun, juomiin, erityisruokavalioihin, päivällisiin, noutopöytään, kahvikutsuihin, cocktailpalatarjoiluun, vuotuisiin juhliin ja kansainvälisiin keittiöihin. Kirjan ohjeista syntyy myös sellainen vaikutelma, että juhliin osallistuu yleensä 20-30 juhlijaa ja budjetti on rajaton. (Minun käsitykseni pienistä synttäreistä on 40 vierasta ja pienistä häistä 100 vierasta.) Ohjeet ovat aivan yhtä herkullisen näköisiä kuin aiemmissa osissa ja sopisivat mainiosti esimerkiksi illalliselle ystävien kanssa. Noutopöytä -luvun ohjeet on mitoitettu kymmenelle ja muut ohjeet neljälle, mutten muista olleeni juhlissa, joissa olisi vain neljä ihmistä. Kirjan lopussa on myös kolmen kirjan yhteishakemisto. Satunnainen aukeama on luvusta Noutopöytä.

Sanoinko jo, että kirjat ovat ihania? Jos kirjasarja ei maksaisi 288 euroa, ostaisin heti useampia sarjoja lahjaksi. Häkellyttävän kauniit kirjat ilahduttavat kokeneempaakin ruokaharrastajaa ja aloittelevalle ruoanvalmistajalle ne ovat kattava tiedon lähde. Luulen, että aloittelija saisi kirjoista eniten irti lukemalla ne ensin kokonaan läpi -jos vain ottaa ruokaohjeen esille, jäävät tietoaukeamat helposti huomaamatta.