tiistai 27. heinäkuuta 2010

tää on (viimeinen) valitusvirsi

varoitus: Sisältää valitusta asioista, joille emme voi mitään.

Kuten kukin voi itse havaita, ei blogiani ole päivitetty. Syy on viisikirjaiminen:

H E L L E

Viisikirjaiminen tuholainen yhdistettynä julkisivuremontin muovien tukkimiin makuuhuoneen tuuletusikkuinoihin ja takalukittuun parvekkeen oveen on ajanut tämän vilukissan epätoivoon ja karkuun kotoaan. Hellehelvettiä on kestänyt kohta kuukauden, enkä tiedä mitenpäin olisin ja minne pakenisin. Kaikilla muilla on varmaan yhtä kurjaa, mutta valitan silti.

Olen viettänyt yöni yhä useammin poikaystäväni luona ja remonttimiesten muovitettua ikkunani päätin, etten palaa ennen muovien katoamista. Aiemmin yöt olivat sujuneet joten kuten ja lämpötila oli laskenut yöllä 25 asteeseen, kun tiukasti muovitetut ikkuna piti lämmön tasaisessa 30 asteessa läpi yön.

Eilen kävin kotonani ja viileähkön viikonlopun jälkeen lämpötila oli tippunut pari astetta 28:aan. Iltapäiväauringon paahteessa makuuhuoneessa on helposti 35 astetta, vaikka verhot ovat olleet kiinni kaksi kuukautta. Tänään menen taas kotiini pesemään työvaatteet ja tiskaamaan tiskit. Tiskaaminenkin on muuttunut rankaksi urheilusuoritukseksi, hikihän valuu pelkästä istumisesta.

Tavoitteenani oli opiskella hieman kesätöiden ohella. Heinäkuussa en ole tehnyt mitään. Asiat pitäisi saada alta pois ennen syksyn opintojen alkamista, mutta olen hukannut monta viikkoa työaikaa. Osa syksyn kursseistakin on kiinni kesän suorituksista. Olenko vain laiska? Ehkä. Olen löytänyt rajan, jonka jälkeen keskittyminen on mahdotonta ja pelkkä oleminen epämiellyttävää. Rajan yli pääsee helposti, kun istuu 30 asteisessa asunnossa, pitää käsiä ylikuumenevalla kannettavalla, pyyhkii hikeä ranteista, ettei sitä valuisi tietokoneeseen ja hetken kuluttua todistaa, kun tietokone sammuttaa itsensä välttyäkseen vaaralliselta ylikuumenemiselta.

Kirjastossa opiskelu on harvinainen mahdollisuus, sillä kesäaukioloajat ovat melko suppeat (ma-pe 9-18). Tällaisena arkivapaapäivänä ehdin kirjastoon. Arkivapaapäivien äänimaailmaan kotona kuuluisivat poraus ja muut remontin äänet, joten karkaaminen on oikein hyvä vaihtoehto.

Koska kuumuudessa on vaikea nukkua, kaiken kruunaa väsymys, joka tekee minusta keskittymiskyvyttömän ja järjettömän vihaisen. Kaupoissa on viileää, mutta huonosti nukutun yön ja raskaan keittiötyöpäivän jälkeen haluaa vain istua, maata tai nukkua. Eilen satuin ilmastoituun bussiin ja ajattelin, että voisinkin ottaa kirjan ja eväät mukaan, etsiä ilmastoidun bussiin ja ajella sillä edestakaisin koko päivän. Voisin vaikka torkahtaakin.

Tämän viikon projektina on pakata kaikki opiskeluihin liittyvät paperit ja kirjat laukkuun ja tarpeelliset tiedostot muistitikulle. Perjantaina on viimeinen työpäivä ja lauantaina siirryn pohjoiseen. Toivottavasti helle ja muovit ikkunastani katoavat ennen paluutani. Kaipaan kovasti kotiani.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

pyykinpesuvihje

Pyykinpesu sujuu huomattavasti joutuisammin, jos veden ja virran lisäksi laittaa jonkun pesuohjelman päälle.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

viikon 28 keittokirja

Ensi viikon kirja on ajankohtainen, sillä se antaa ohjeita kesän juhliin. Kotilieden Kesän juhlaa! Ideoita perhejuhliin, kesäretkelle, herkkuhetkiin on pehmeäkantinen vihkonen, kuten tämänkin viikon kirja.
Kirja sisältää lehtijuttujen tyylisiä kokonaisuuksia eri aiheista. Käsittääkseni moni tällainen kirja on koottu joko suoraan lehtijutuista tai sitten ohjeita ja kuvia hyödyntäen, mutta kuitenkin uudestaan taittaen. Ulkoasu ei mielestäni ole tämän kirjan vahvimpia puolia ja oikeastaan ihmettelen, kuinka olen maksanut tästä kirpputorilla 2,50 €. Ilmeisesti on ollut kova tarve ostaa ylipäänsä jotain...
Ensi viikon ohje on uunipannun kokoinen ja sisältää raparperia. Olisi siis syytä kutsua vieraita kylään.

wokkailua

Possua ja kasvissuikaleita wokissa

2-3 porkkanaa1/2 purjosipulia
400 g porsaan ulkofileetä
1 tl suolaa
1 rkl punaviinietikkaa
1-2 rkl öljyä

Kastike:
1 tl peruna- tai maissitärkkelysjauhoja
1 tl soijakastiketta
1/2 dl vettä

Kuori ja suikaloi porkkanat. Suikaloi purjosipuli ja sianliha. Sekoita lihasuikaleiden joukkoon suola sekä viinietikka ja anna maustua hetki.
Kuumenna öljy wokissa tai paistokasarissa, lisää lihasuikaleet pienissä erissä ja paista niitä koko ajan sekoittaen, kunnes ne ovat joka puolelta kauniin värisiä. Ota lihasuikaleet pannusta pois ja valuta ne.Lisää tarvittaessa öljyä pannuun. Lisää porkkana- sekä purjosipulisuikaleet ja paista niitä pari minuuttia koko ajan sekoittaen.
Sekoita keskenään kaikki kastikeaineet. Lisää kastike muiden aineiden joukkoon ja kiehauta ruoka. Tarjoa riisin tai nuudelien kanssa.

Ruoasta tuli aika suolaista. Korvaisin ehkä suolan soijakastikkeella ja kastikkeen soijakastikkeen ananasmehulla. Jotain mausteitakin voisi olla. Wokkaamisessa tärkeää on pitää pannu riittävän kuumana. Joku fiksu ruokablogin pitäjä kirjoittikin, että kerralla saa wokata korkeintaan yhden hengen annoksen. Tein itse 3/4 annosta (pakastimessa oli 300 g possun ulkofileetä suikaloituna) ja wokkasin sen kerralla 28 cm paistokasarissa. Wokkipannua en ole hankkinut, sillä aika harvoin alan pilkkomaan kasviksia wokkia varten, enkä oikein keksi kunnollista syytä siihen, miksi en voisi käyttää paistokasaria wokkaukseen. (No, ei ole kalakattilaakaan. Haluaisin omistaa kaikki mahdolliset keittiökapineet, mutta se ei ehkä ole järkevää.) Joskus olen "wokannut" pakastewokkivihanneksia, mutta eihän siitä mitään tule, kun jäinen ape jäähdyttää pannun ja kasviksista tulee lötköjä. Olen suunnitellut (useita vuosia) pakastewokkivihanneskokeiluja, joissa kasvikset sulatettaisiin, valutettaisiin ja wokattaisiin vasta sitten. Onni on kokkausprojekti, joka "pakottaa" pilkkomaan kasvikset, wokkaamaan ne ja syömään rapsakoita namiporkkanoita.

viikon 27 keittokirja

Tämän viikon keittokirja on Seura -lehden keittokirja. Hyvät, helpot ja nopeat on pehmeäkantinen 63-sivuinen opas "kiireiselle kokille". Kirjan luvut ovat:
- salamannopeat salaatit
- sähäkät sopat
- vikkelät wokit, pannut ja pihvit
- sukkelat soosit
- joutuisat jälkiruoat
- helpot leivonnaiset
Satunnainen ohjeeni on wokkiruokien joukosta. Ohjeissa on hyödynnetty pakasteita ja säilykkeitä, kuitenkin pääosin kohtuudella. Mausteiden määrät on useimmiten ilmoitettu, mikä on hyvä. Kovin ihmeellisiä ohjeet eivät ole, mutta tarviiko arkiruoan ollakaan?

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

sormivoileipiä

Tämän viikon ruoka vaatisi ympärilleen muutakin tarjottavaa, mutta minä tyydyin juomaan teetä. Viikon 26 kirja kertoo High Teastä ja sormivoileivistä seuraavaa:

Finger Sandwiches

Nimellä tarkoitetaan pitkulaisia pikku kerrosvoileipiä, jollaisia napostellaan lähinnä High Teallä. Ne täytetään useimmiten sangen yksinkertaisin aineksin, mutta ne tarjoavat hyän suolaisen vastapainon makeille paloille.

Aito englantilainen tea sandwich valmistuu näin:
Varaa jokaista ruokailijaa varten vähintään yksi leipä kutakin laatua. High Tea on nimensä veroinen vasta, kun tarjolla on vähintään kolmea erilaista leipää.
1. Käytä aitoa englantilaistyyppistä sandwichleipää tai paahtoleipää. Kaaviloi viipaleet ohuiksi ja voitele ne huolellisesti.
2. Leikkaa pois reunat ja levitä täyte. Nosta toinen kaaviloitu leipä päälle ja paina leivät yhteen.
3. Leikkaa jokainen leipä kolmeksi suorakaiteen muotoiseksi leiväksi tai kahdeksi kolmioksi.
Sopivia täytteitä:
-Ohuita kurkunviipaleita, tilliä, suolaa ja valkopippuria.
-Kylmäsavustettua lohta ohuina viipaleina, sitruunamehua ja mustapippuria.
-Sinihomejuustoa, ohuita päärynänviipaleita ja rouhittuja saksanpähkinöitä.
-Paahtopaistia, sinappivoita, majoneesia ja keitettyä munaa.
-Tuorejuustoa ja taateleita.
-Tonnikalatahnaa ja salaatinlehtiä.

Täytteiksi valitsin lohen, tonnikalatahnan ja tuorekurkun. Kylmäsavulohta ostin kolme pientä siivua palvelutiskistä, tonnikalasta tein tahnan lisäämällä majoneesia ja mausteita. Leivän reunojen leikkaamista pohdin pidempäänkin, sillä kaaviloiminen tiivisti reunat hankalasti leikattaviksi. Jos reunat leikkaisi etukäteen, reunan muoto saattaisi kärsiä. Saksilla leikkaaminen sujuisi paremmin. Toisaalta täytteitä oli hankala saada reunoille asti ilman että ne pursuavat, minkä vuoksi reunat olisi hyvä leikata vasta täytetystä leivästä.