Blogissa on ollut äänetöntä koko syksyn ja melko hiljaista kesälläkin. Kesällä keskityin opiskeluun, ja vaikka valmistin ruoan viikon keittokirjoista, raportointi blogiin jäi odottamaan kiireettömämpää aikaa. Sitä ei ole vielä tullut. Syksyllä kokopäivätyö vei arkipäivät ja opiskelu viikonloput.
On hassua kuinka harrastusmuotoisen haasteen myöhästymisestä voi tulla huono omatunto. Osa harmistuksesta johtuu siitä, ettei minulla ole syksyn aikana ollut aikaa itselleni. Ei ole ollut aikaa lepoon ja mielihyvää tuottaviin puuhailuihin. Sillä mielihyvää tuottavaa puuhailuahan tämä keittokirjoista kokkailu on. Se "pakottaa" minut kokeilemaan uusia, jännittäviä ruokia ja raaka-aineita.
Kiireeni on itseaiheutettua, sillä lupauduin viime keväänä koko vuodeksi kokopäivätöihin, mutta samalla haluaisin valmistua nopeasti. Ensi kesänä minulla olisi aikaa kirjoittaa graduni loppuun, mutta pelkään, etten ehdi, ellen huhki kovasti koko talvea. Minulla on kiire valmistua, mutten silti malta olla tarttumatta hienoihin mahdollisuuksiin.
Tällaisilla selityksillä moni bloggaaja on lopettanut. Minä en ole lopettamassa. Kun ei ole tilivelvollinen muille, voi kirjoittaa silloin kun ehtii ja haluaa. Minulla on ihania viikon keittokirjoja kymmeneksi vuodeksi, joten en lopeta haastettani vielä pitkään aikaan.
Opiskeluissa riittää vielä tekemistä eivätkä työtkään hoidu vasemmalla kädellä, joten päivitystahti ei ainakaan ennen kesää palaudu entiselleen. Yritän kuitenkin rakastaa itseäni enemmän alkavana vuonna ja antaa itselleni useammin luvan lepoon ja puuhailuun keittiössä.
