Viikon 35 keittokirja

Ensi viikon kirja ei liiemmälti esittelyjä kaipaa, onhan Risto ja Ritva Lehmusoksan tekemä Urho Kekkosen pöydässä laajalti esitelty medioissa. Lehmusoksien aiempi tuotos, Mannerheimin pöydässä oli suuri myyntimenestys ja niin taitaa olla tämäkin kirja. Minulla ei ole muistoja eikä käsitystä Kekkosesta ja olenpa ihmetellyt (en onneksi ääneen) opastetulla kierroksella Mannerheim-museossa missä vaiheessa Mannerheim kaljuuntui ja alkoi käyttää paksusankaisia silmälaseja, kun kaikkialla oli kuvia tuuheahiuksisesta miehestä. Ehkä heikkoa yleissivistystäni häveten tartuin siis tähän kirjaan, kun sitä myytiin kirjakaupan alessa vuosi sitten. Kirja on paitsi keittokirja, myös henkilöhistoriaa. Satunnaisen aukeaman ohje on Kremlin banketeista kertovassa luvusta.

Lime curd

Viime viikolla K-supermarketit myivät hedelmiä eurolla kilo. Ystäväni osti limettejä lime curdia varten ja muutaman tunnin kuluttua minäkin olin valitsemassa vihreitä hedelmiä kokkailuja varten. Ohjeen löysin täältä, mutta suurimman avun antoi ystäväni, joka oli jo lime curdinsa tehnyt ja tarjosi eilen maistiaisia. Limeteistä puristin mehut jo pari päivää sitten ja tänään viimein sain tehtyä tahnan. Ystävän neuvojen perusteella tiesin tuplata sokerin määrän ja jättää kuoriraasteen pois. Päätin myös lisätä voin määrä ja harkitsin kananmunan vähentämistä, sillä olin maistavinani kananmunaisen jälkimaun. Koska muiden ainesten määrää oli lisätty, päätin pitää kananmunien määrän samana, ettei tahnasta tulisi liian löysää. Edelleen kuvittelen kananmunaisen jälkimaun, mutta alan olla varma siitä, että se on pelkkää kuvitelmaa. Ja muuten, kilosta limettejä tulee tupla-annos. Alla olevaan annokseen riittää 4-6 limettiä. Minä taidan kokeilla tahnan pakastamista, sillä sitä on reilusti yli litra...

Lime curd (paranneltu ohje)

150 g voita (margariini ei käy, koska se ei jähmety uudestaan)
6 munaa
2 dl sokeria
2,5 dl limettien mehua

Sulata voi kattilassa. Sekoita muut ainekset keskenään ja siivilöi seos sulan voin joukkoon. Vaikka yleensä vältän siivilöintiä ja muita turhia työvaiheita, on se tässä ruoassa tärkeää, ettei tahnan joukkoon tule kananmunan roippeita. Kuumenna seosta keskilämmöllä samalla sekoittaen, kunnes se paksunee ja kiehahtaa.

Lime curd sopii skonssien kanssa, paahtoleivälle, täytekakun väliin. Se on myös hyvää sellaisenaan. Minä söin tänään lime curdia croisantin kanssa.

Salve

Kävin keskiviikkona lounaalla Salvessa. Perinteinen merimieskapakka on ollut tutustumislistalla jo pitkään. Lounaan hintaan sisältyi salaattipöytä, alkukeitto, pääruoka ja kahvi tai tee. Pääruoalle oli kolme vaihtoehtoa, joista valitsin jauhelihakastikkeen ja perunasoseen. Seuralaiseni innostui porsaanleikkeestä. Kolmas vaihtoehto oli pangasiusta katkarapukastikkeella. Alkukeittona oli gulassikeittoa, joka olisi riittänyt lounaaksi sellaisenaankin. Olin erittäin nälkäinen, joten söin hieman keittoa ja leipää pääruokaa odotellessa. Salaattipöytään en tutustunut, mutta se vaikutti melko tavalliselta. Ruoka oli erittäin hyvää ja kerrankin minulla oli parempaa ruokaa kuin seuralaisellani. Yleensä seuralaisen ruoka houkuttelee omaa enemmän. Suuresta annoksesta jäi puolet syömättä, eikä Salvesta varmaan kukaan lähde nälkäisenä pois. Tänne voisi mennä toistekin.

lähes tapenadea

Viikolla 34 tein tapenade-tyylistä oliivitahnaa, jotan nautin leipästen päällä. Tahna jäi hieman rakeiseksi, koska lisäsin öljyn liian aikaisin. Näyttää vähän kaviaarilta.

Patee mustista oliiveista

125 g kivettömiä mustia oliiveja
2 rkl kapriksia valutettuna
1 valkosipulinkynsi murskattuna
1 kuivattu punainen chili hienonnettuna tai runsas hyppysellinen chilijauhetta.
4 rkl oliiviöljyä
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria

Hienonna oliivit, kaprikset ja chili monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa tasaiseksi (käytin sauvasekoitinta). Kaada koneen pyöriessä seokseen oliiviöljy niin että seoksesta tulee paksua ja kiiltävää. Mausta -ehkä kvain pippurilla, sillä oliivit ja kaprikset ovat suolaisia. Lusikoi seos pieneen tarjoiluastiaan.

Viikon 34 keittokirja

Rose Elliotin kasvisruoan keittokirja on yksi vanhimpia keittokirjojani. Se on ollut minulla kutakuinkin yhdeksän vuotta. En ole koskaan kokannut mitään sen ohjeilla. Kirja on riittävän suuri ollakseen uskottava, muttei niin suuri, ettei sitä jaksaisi käsitellä. Ennenkaikkea kirja on kaunis. Kasvisruoan keittokirjassa on melko vähän kuvia, mutta se on taitettu yksinkertaisesti ja ilmavasti.

Ohjeissa on käytetty kananmunaa ja maitotuotteita. Kirja on jaoteltu lukuihin osin ruoka-aineiden ja osin ruokalajityypin mukaan. Jokaisen luvun alussa esitellään kyseinen ruoka-aine tai ruokatyyppi (esim. juusto, keitot). Kirjan alussa esitellään kasvisruokavalioita, ravitsemusta, aterian suunnittelua, ruoka-aineita ja työvälineitä.

Satunnaisen aukeaman ruoan valitsin neljästä ohjeesta ja valmistettavaksi päätyi se, jota valmistamalla sain hävitetty jääkaapistani mustia oliiveja ja kapriksia.

piimäleipäsiä

Buttermilk bisquits

8-10 kpl

5 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
100 g kylmää voita pieninä paloina
1,5 dl piimää ja 2 rkl voiteluun

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita jauhot, leivinjauhe, suola ja sokeri suuressa kulhossa. Nypi voi ryynimäiseksi taikinaan.
2. Lisää piimä, sekoita kevyesti ja nopeasti ja puristele taikina palloksi. Pane taikina jauhotetulle leivintasolle ja kauli tai painele se tasaiseksi 2 cm paksuksi levyksi.
3. Ota levystä muotilla tai lasilla, jonka halkaisija on 6-7 cm, ympyröitä. tee ylijäämistä uusi levy ja leikkaa niin monta ympyrää kuin mahdollista. (Käytin sydän-piparimuottia ja leipäsiä tuli 12)
4. Pane ympyrät 3 cm etäisyydelle toisistaan leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja voitele piimällä. Paista kullanruskeiksi, noini 15-20 minuuttia. Tarjoa lämpimänä.

Näistä tuli ihania ja helppoja lämpimäisiä, joita söin seuraavan viikon ruoan kera. Leipäset olivat, kuten kirjassa luvattiin, hieman sconesien tyylisiä, joten ajattelin leipoa niitä huomenna ja nauttia niitä tänään keitetyn lime curd:n kanssa.

Viikon 33 keittokirja

Jossain vaiheessa huomasin etten ole kovin luova keittojen suhteen ja päätin hankkia keitto-keittokirjoja. Tässä kirjassa yhdistyy kaksi heikkoa aluettani, sillä salaatitkaan eivät synny luonnostaan. Parhaat sopat ja salaatit on WSOY:n kustantama keittokirja amerikkalaisista keitoista ja salaateista. Kirjan esipuheen mukaan amerikkalaisissa keitoissa on paljon aineksia ja lusikan pitäisi melkein jäädä pystyyn keittoon.

Satunnaisen aukeaman ruoka ei kuitenkaan ole keitto eikä salaatti, vaan lisäkeleipä. Aukeamalla oli leivän lisäksi taskurapukeiton ohje. Helppo ja halpa houkutti tällä kertaa enemmän, joten jätin taskurapukeiton kokeilematta.

Viikon 32 keittokirja ja juoma

Tässä kirjassa pääosassa ovat alkoholipitoiset juomat. 1001 cockltailia on ostettu kirjakaupan erikoistarjouksesta sen jälkeen, kun päätin kasvattaa keittokirjastoani jotakin minulle uutta erikoisaluetta käsittelevillä kirjoilla sen sijaan, että ostaisin kaikki mahdolliset keittokirjat. Näitä täsmäostoksia ovat muun muassa keitto-, kala- ja muffinssikeittokirjat. Kirja on jaoteltu poreileviin, pitkiin, lyhyisiin, hedelmäisiin ja erikoisiin cocktaileihin. Kirjan lopussa on alkoholien mukaan jaoteltu listaus kirjan ohjeista, joskin se saisi olla vielä laajempi. Cocktaileissa tuntuu olevan hurjasti ainesosia, mutta onnekseni tässä lyhyessä cocktailissa aineksia on vain kolme.

Frozen Apples
2 cl jääkylmää omenaviinaa
2 cl vaaleaa karpalo tai omenamehua
jäitä

Sekoita kaikkia aineksia jäissä ja siivilöi kylmään cocktail-lasiin.

Käytin juomaan Calvadosta ja omenamehua. Jätin noudattamatta kaikkia ohjeita, jäähdytin ainekset pakastimessa ja kaadoin ne lasiin noin vain. Ensi maistamisen jälkeen lisäsin omenamehua, sillä Calvados oli aika tiukkaa tavaraa. Possusnapsilasin olen saanut joululahjaksi pikkusiskoltani. Se on söpö!

pinaattia ja tofua

Viikon 31 kirjasta kokkailin pinaattia ja tofua. Ruoka oli hyvin samankaltainen kuin viikon 11 paneerjuusto palak, mutta mausteita oli vähemmän. Tähän ruokaan antoi makua uunitomaateista tuttu seesamiöljy. Onneksi öljylle löytyi lisää käyttöä! Ohjeessa mainitaan 2 kakkua tofua, mutta kirjan kuvien perusteella ne ovat todella pieniä paloja. Laitoin puolikkaaseen annokseen puoli pakettia tofua, mikä riitti hyvin.

Stir-fried spinach and bean curd (tofu)

225 g spinach
2 cakes bean curd (tofu) (1 pkt)
4 tbsp oil
1 tsp salt
1 tsb sugar
1 tbsp soy sauce
1 tsp sesame seed oil

Wash the spinach well, shaking off the excess water. Cut up each cake of bean curd into about 8 pieces.
Heat the oil in a wok. Fry the bean curd pieces until they are colden, turning them over once or twice gently. Remove them whith a slotted spoon and set aside.
Stir-fry the spinach in the remaining oil for about 30 seconds or until the leaves are limp. Ass the bean curd pieces, salt, sugar and soy sauce, blend well and cook for another 1-1,5 minutes. Add the sesame seed oil and serve hot.

Viikon 31 keittokirja

Tämän Chinese vegetarian cooking -kirjan alkuperästä minulla ei ole muistikuvaa. Aloitin keittokirjojen keräilyn kasviskeittokirjoista, joten tämä saattaa olla melko vanha hyllyssäni. Toisaalta silloin en vielä ostanut englanninkielisiä kirjoja, joten tämä voisi olla ale-löytökin. Kirjassa on 126 sivua ja se on pehmeäkantinen läpyskä.

Kirja noudattelee melko klassista järjestystä uuden ruokakulttuurin esittelyssä. Ensin esitellään työvälineet, työtekniikat, kypsennysmenetelmät ja erikoisraaka-aineet, joiden jälkeen siirrytään ohjeisiin. Ohjeet vaikuttavat melko helpoilta ja ainesosien luettelo on kiitettävän lyhyt. Kirjan ulkoasu on melko aneeminen.

Valkopapusalaatti pancettan kera (ja raakoja lihajuttuja)

Tähän ruokaan metsästin sekä oikeanlaisia pieni valkoisia Cannellinipapuja että pancettaa. Cannellinipavut löytyivät supermarketin hyllystä ja pancettaa tiesin myytävän Stockmannilla. En jaksanut lähteä lähimarkettia kauemmaksi, joten tartuin syntymäpäivälahjaksi saamaani Gastronomian sanakirjaan. Yleensä pancetta kuvaillaan pekonin tapaiseksi, mutta savustamattomaksi valmisteeksi. Ruotsissa myydään suolattua siansivupalaa nimellä rimmad fläsk, mutta koska sitä ei juuri nyt ollut saatavilla, päätin tehdä pancettaa itse. Sanakirjan mukaan sen on "Italialainen suolattu, pippurilla, neilikalla, kanelilla ja muskottipähkinällä maustettu siankylkirulla, muistuttaa pekonia. Myynnissä tuoreena, ilmakuivattuna ja kevyesti savustettuna." Ostin kastikelihaa, suikaloin sen, ripottelin päälle reilusti suolaa (koska suolaliemi olisi vienyt liikaa aikaa), pippuria, kanelia ja muskottipähkinää. Neilikkaa minulla oli vain kokonaisena ja murskaaminen olisi ollut liian vaativa suoritus, se jäi siis pois. Ohjeessa ei puhuttu pancetan kypsentämisestä mitään, muttei toisaalta mainittu, että olisi pitänyt käyttää ilmakuivattua tai savustettua pancettaa. Minä olisin syönyt lihan raakanakin, mutta säälin ruokavierastani ja käristin suikaleet pekonin tapaan.

Tuo ruotsalainen rimmad fläsk on muuten the läskiä, jota olen pienestä pitäen tottunut syömään ihan sellaisenaan. Ruotsista tuotu herkkupala suikaloitiin ja sitä sitten mussutettiin. Raakaa lihaa syötiin aina äidin luona ollessa enemmänkin. Raakaa mureketaikinaa ruisleivän päällä ja "tönkkösuolattua" lihaa (naudanliha haudataan merisuolaan (ja jääkaappiin) pariksi päiväksi ja syödään leikkeleenä). Nykyään raaka liha on suurempi katastrofi ja minäkin vain salaa maistelen mureketaikinaa ja kotitekoista pancettaa. Koska lukijaa saattaa ällöttää, haluan huomauttaa, että myös ilmakuivatut kinkut ovat raakoja herkkuja, vain vähemmällä vedellä.

Pancetastani tuli oikein maukasta ja tässä on ohje koko salaattiin. Suosittelen!

Fagioli bianchi con pancetta

200 g vihreitä papuja
5 persiljan oksaa karkeana silppuna (sopivasti pakastimesta)
150 g pancettaa (siansivua ja mausteita)
2 tölkkiä valkoisi papuja suolaliemessä, esimerkiksi cannellinia (luomua!)
extra virgin -oliiviöljyä (laitoin 2 rkl)
1 rkl valkoviinietikkaa (käytin omenaviinietikkaa)
merisuolaa ja mustapippurirouhetta

Ryöppää vihreitä papuja kiehuvassa suolavedessä 2-3 minuuttia. Huuhtaise ne nopeasti kylmällä vedellä, että kypsyminen lakkaa.
Nypi persiljanlehdet irti varsista ja silppua karkeaksi.
Leikkaa pancetta kuutioiksi.
Sekoita kaikki salaatiksi.

Viikon 30 keittokirja

Italialainen buffet-pöytä esittelee seitsemän erilaista italialaista menua buffet-pöytään. En intoile italialaisesta ruoasta ja kirjan tarkoituksena oli sivistää itseäni maan ruokakulttuurin hienouksista. Minulle Italia on ollut tomaatti, pizza ja pasta. Viikon 30 ruoka kuuluu kolmanteen menuun, jossa tarjoillaan muun muassa melonia ja mortadellamakkaraa, kokonaisena paistettua porsaanniskaa ja juustoja. Jokainen luku alkaa pienellä tarinoinnilla italialaisista perinteistä ja ruokatavoista. Jaottelu menuiksi on hauska idea, mutta vaikkapa antipasto-ohjeita etsiessään saa selata koko kirjan läpi. Toisaalta illanvieton ruokia miettiessä voi napata ohjeet suoraan kirjasta, yhtenä pakettina.

Kantarellikastike

(4 annosta, tein jälleen puolikkaan annoksen)
noin 1 l kantarelleja tai osaksi vaaleita herkkusieniä
2 pientä sipulia
2 rkl öljyä
1 rkl voita
3-4 rkl karkeita vehnäjauhoja
2 dl vettä
2 dl ruokakermaa
suolaa ja valkopippuria
ruohosipulisilppua

1. Puhdista kantarellit. Leikkaa pienet sienet pystysuunnassa kantaan asti halki. Paloittele isommat.
2. Hienonna sipulit
3. Kuumenna öljy paistinpannussa. Lisää voi.
4. Ruskista sienet kevyesti seoksessa. Lisää lopuksi sipulisilppu ja hauduta hetki sekoitellen.
5. Lisää edelleen sekoittaen jauhot. Älä ruskista.
6. Kaada joukkoon vesi ja kerma. Sekoita kastike tasaiseksi ja keitä 10-15 minuuttia. Lisää vettä tarpeen mukaan, ettei kastikkeesta tule liian sakeaa. (Vettä sai lisätä paljon.)
7. Mausta kastike miedosti ja tarjoa ensisin mikrossa tai höyrykeittimessä kypsennettyjen ja sitten nopeasti paahdettujen kasvisten ja grillatun kalan kanssa.

Minä tarjosin kastikkeen uunikasvisten ja lohkoperunoiden kanssa. En ole aikaisemmin valmistanut kantarelleista mitään ja sienikastikettakin tein ensimmäistä kertaa. Jauhoja lisätessäni tajusin tekeväni valkokastiketta, jossa on sieniä. Valkokastike ei ole lempiruokiani, mutta onneksi tästä tuli ihan sienikastikkeen makuista. Maku oli järjettömän sienten puhdistus-operaation arvoinen.

Viikon 29 keittokirja

Viikon 29 keittokirja on myös Kotilieden vihkonen. Makuelämyksiä. Maukkaita arkiruokia, uusia jälkiruokia sisältää sekalaisen kokoelman ohjeita teemoittain jaoteltuna. Teemoja ovat muun muassa trendikkäitä makuelämyksiä, makeiden yllätysten porkkana sekä sipuli sopaksi ja mausteeksi. Viikon ohje on metsien makupalat -teemasta ja ohjetta varten ostin torilta kantarelleja.

Oilin raparperipiirakka

(1 uunipannullinen, minä tein puolikkaan annoksen)

taikinajuuri:
3 dl vettä
25 g hiivaa
3 dl vehnäjauhoja

taikinaan:
noin 6 dl vehnäjauhoja
1/2 dl rypsiöljyä
2 rkl sokeria
1 tl kardemummaa

raparperihilloke:
1l raparperikuutioita
1 dl vettä
1-2 dl hillosokeria (laitoin 1,5 dl)
1 rkl perunajauhoja

voiteluun:
1 muna

1. Liuota hiiva veteen. Vatkaa joukkoon 3 dl vehnäjauhoja löysäksi taikinaksi. Anna juuren olla kevyesti peitettynä huoneenlämmössä 3-10 tuntia. Tänä aikana taikinajuuri alkaa kuplia ja saa makua.
2. Keitä raparperit vedessä pehmeiksi. Nuoret raparperit pehmenevät pelkällä kiehauttamisella. Lisää joukkoon hillosokeri ja kylmään vesitilkkaan sekoitetut perunajauhot. (Oikaisin reilusti ja sekoitin kaikki kylmänä, minkä jälkeen kiehautin hillokkeen. Epäilin hillosokerin toimivuutta pelkällä kiehautuksella, mutta päätin kokeilla, koska ohjeessakin perunajauho ja hillosokeri lisättiin yhtäaikaa. Perunajauhohan ei kestä keittämistä. Ohjeesta oli ilmeisesti jäänyt lause tai pari pois tästä välistä.)
3. Lisää taikinajuureen öljy, sokeri, kardemumma ja ripaus suolaa. Alusta taikinaa, kunnes se irtoaa käsistä. Vaivaa taikinaa viitisen minuuttia. Anna löysähkön taikinan nousta.
4. Kauli taikinasta uunipannun kokoinen levy. Jätä taikinaa taikinanauhoja varten. Levitä taikinalevylle raparperihilloketta. Tee taikinanauhoista ristikko piirakan päälle. Käännä taikinan reunoja pari senttiä täytteen päälle. Voitele reunat ja ristikko kevyesti vatkatulla kananmunalla.
5. Paista piirakka noin 200-asteisesa uunissa, uunin keskitason alapuolella. Tarkista kypsyys 20 minuutin kuluttua. Jatka kypsentämistä, ellei piirakka ole vielä pohjastaan kypsä.

Piirakka oli aika leipäisen makuinen taikinajuuren ja vähän sokerin vuoksi. En ehkä tarjoaisi kahvipöydässä, mutta jos haluaa tarjota välipalana piirakkaa, niin tämä ei ole ainakaan ylenmäärin sokerinen. Puolikkaalle annokselleni 200 astetta oli hieman liian lämmin, joten koko pannulliselle lämpöä voisi alentaa hieman. Lähes kaikki palat olivat kadonneet parempiin suihin nukkuessani. Säästin yhden palan valokuvaa varten, mutta laiskana ja nälkäisenä söin sen ennen kuvaamista. Eihän siinä ollut mitään nähtävää, kuten ei viikon 29 ruoassakaan, josta kerron seuraavassa postauksessa.

ps. Löysin kamerastani yhden kuvan raa'asta piirakasta, olkaa hyvä!