Nyt on sitten muutettu. Muutaman päivän kokemuksella täytyy sanoa, että ei tämä nyt niin kauhea olekaan. Mitä nyt tuskastuttavan kylmä (16-19 astetta).
Oli mukava tajuta, että keittiössä on oikeasti aika paljon tilaa: enemmän kuin entisessä, kooltaan suuremmassa keittiössä. Huonekalutkin sujahtivat paikoilleen pesukonetta lukuunottamatta ja mustat ikkunanpuitteet muodostavat mukavan taustan olohuoneelle. Sijaintikaan ei enää tunnu niin huonolta, kun bussi kiirehti keskustasta lähipysäkille 16 minuutissa.
Tänne voi siis kotoutua.
keskiviikko 4. marraskuuta 2009
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
keräilijän elämää
Laskin keittokirjani sekä muut kotitalouteen liittyvät kirjani. Niitä on yhteensä 274. Keittokirjoja näistä on suurin osa. Paperipinojani kasvatan leikkaamalla muista lehdistä ja esitteistä lähes kaikki ruokaohjeet arkistoihini. Lisäksi minulla on Glorian ruoka & viinin, Maku -lehden ja Suomen Kuvalehti gourmet:n kaikki ilmestyneet numerot. Nyt en oikein keksi mitä metsästäisin seuraavaksi. Elämä kun on paljon jännittävämpää kun on jotain mitä etsiä ja keräillä.
torstai 15. lokakuuta 2009
kuivaa lihaa
Ostin eilen kauppahallista poron kuivalihaa. Antauduin kalliille houkutukselle päivänä, jolloin maailma tuntui mahdottomalta paikalta. Lohduttelin itseäni ajatuksella suolaisesta, pehmeän sitkeästä lihasta. Hallin kuivaliha oli tekstittömään vakuumiin pakattua valmiiksi viipaloitua kuivalihaa. Pyysin myyjää avaamaan paketin minulle valmiiksi.
Bussipysäkillä kiinnitin huomioni suolakiteisiin lihan välissä ja kumisen kuivaan suutuntumaan. Jokin oli vialla. Salamannopeasti aivoni päättelivät, että myyjä on pakannut uudelleen mahdollisesti vanhentumassa olleet tai vaurioituneet myyntipakkaukset ja ripotellut väliin suolaa.
Bussipysäkillä kiinnitin huomioni suolakiteisiin lihan välissä ja kumisen kuivaan suutuntumaan. Jokin oli vialla. Salamannopeasti aivoni päättelivät, että myyjä on pakannut uudelleen mahdollisesti vanhentumassa olleet tai vaurioituneet myyntipakkaukset ja ripotellut väliin suolaa.
torstai 27. elokuuta 2009
pelottelua
No niin lapset, tänään tehdään kääretorttua. Tässä on tällainen muna-sokerivaahto joka kohottaa sen taikinan ja siksi kattokaas toi leivinjauhe on suluissa, kun sitä ei välttämättä tarvita, jos oikein hyvin vatkaa. Mut hei tää on aika vaikee juttu, et nyt kuunnelkaa tarkasti ettei mee pilalle.
Tässä on sähkövatkain ja olkaa sitten varovaisia, ettette laita sormia siihen väliin kun se on aika tehokas laite. Munat rikotaan lasiin yksi kerrallaan ja haistakaa niitä, etteivät ole menneet pilalle. Vatkain käynnistetään näin ja kuten näette se pitää käynnistää kulhon sisäpuolella vatkainten ollessa pohjalla, ettei roisku. Nyt ihan hetken vaahdotetaan pelkkää munaa, että saadaan tämä vaahtoutuminen hyvin alkuun ja sitten vasta lisätään sokeri. Muistakaa sammuttaa sähkövatkain kun kaadatte sokerin kulhoon, ettei sokeri pöllyä. Sitten vatkataan. Vaahtohan oli valmista kun vatkaimilla pystyy piirtämään kasin vaahdon pintaan. Olkaa varovaisia, ettette vatkaa liikaa, ettei vaan lösähdä! Eikä lyödä niitä vatkaimia kulhon reunaan, muuten lösähtää!
Sitten tässä on nää jauhot ja leivinjauhe sekoitettu. Pitää sekoittaa hyvin, ettei vaan tule kohtia jotka eivät nouse. Nämä jauhot sitten vain nostellaan kevyesti muna-sokerivaahdon joukkoon, siivilän läpi tottakai. Siivilöidään ja sitten nopeasti ja V A R O V A S T I nostellaan sekaisin. Eikä lyödä sitä talouskaavintakaan kulhon laitaan, ettei vain lösähdä.
Muistattehan, ettei taikinaa saa maistella, koska kananmunissa voi olla salmonellaa. Taloudelliseen ruoanlaittoon kuuluu, että taikina kaavitaan kulhosta niin hyvin, ettei sitä jää maisteltavaksi. Levittääkää leivinpaperille tasaiseksi kerrokseksi, että saatte hyvän pohjan. Uuni onkin jo lämpimänä ja se on todella tärkeä juttu. Vaahto saattaa lösähtää ja leivinjauhe toimia jo ennen uunia, jos pohjaa ei saa heti uuniin. Taikina menee pilalle jos sitä seisottaa. Ethän paisko uunin luukkua, ettei lösähdä. Uunin luukkua ei saa avata vielä, ettei taikina lösähdä.
Kuka uskaltaa leipoa kotona mitään, jos kotitaloustunnit ovat tällaista pelottelua? Kokosin tuohon yläpuolelle ne ohjeet, joita olen kääretorttuun ja muna-sokerivaahtoon liittyen kuullut -juttu ei siis ole yksittäiseltä kotitaloustunnilta. Toivoisin opettajien harkitsevan tarkkaan mitä vaiheita he korostavat vaikeina ja tarkkaavaisuutta vaativina. Sitten vielä omat kommenttini ohjeisiin.
Pilaantuneen kananmunan haistaa varmasti. Harva uskaltaa käyttää kananmunia, joiden päiväys on ollut puoli vuotta sitten -niin kauan menee kananmunan pilaantumiseen. Harva kuluttaja on törmännyt pilaantuneeseen kananmunaan, mutta se on niin helppo tunnistaa, etten usko erillistä pelottelua tarvittavan.
Miksi opettajan pitäisi suojella oppilasta jokaiselta pettymykseltä? Lapsi kyllä oppii, että vatkain on hyvä käynnistää, kun vatkaimet ovat kulhon pohjalla -viimeistään ensimmäisen roiskeen jälkeen. Sinällään hyvä neuvo vie lapsen huomiota muilta tärkeämmiltä neuvoilta -uskon nimittäin lapsen huomiokyvyn ja muistin olevan rajallinen. Ainakaan kotikäytössä ei ole mitään väliä sillä, lisääkö sokerin vasta, kun munia on jo vatkattu vai laittaako molemmat yhtäaikaa. Jälleen kerran ylimääräinen ohje.
En ole koskaan saanut vatkattua muna-sokerivaahtoa yli. En edes silloin, kun unohdin vaahdon vatkautumaan 20 minuutiksi ammattikeittiön yleiskoneeseen. Sen sijaan olen lukemattomia kertoja joutunut kertomaan, ettei vaahto ole vielä valmista. En usko, että kukaan inhimillinen ihminen pystyy vatkaamaan muna-sokerivaahtoa liikaa, ainakaan sähkövatkaimella tai käsin vatkaten.
Hyvä vaahto ei lösähdä normaalissa käsittelyssä. (Vaikka lösähtäisikin, leivinjauhe pelastaa tilanteen.) Jauhoja ei tarvitse siivilöidä, ellei niitä ole säilytetty niin kosteassa, että ne ovat paakkuuntuneet. Helpoiten jauhot saa sekoitettua vaahdon joukkoon sähkövatkaimella, hitaalla teholla. Jauhojen nostelu on hidasta ja lopulta yleensä päätyy reippaaseen vatkaamiseen, jotta saisi jauhot tasaisesti taikinan joukkoon. Taikina kestää odottelu ja vatkaamista. Olen nähnyt, kun valmista taikinaa vatkattiin täydellä teholla viisi minuuttia, eikä se lösähtänyt. Olen myös seisottanut taikinaa tunnin pöydällä odottaessani muita leivonnaisia uunista. Ei lösähtänyt.
Monia keittiön tehtäviä on äärettömän vaikea pilata. Miksi pelotella lapsia vaikeuksilla? Jos pelkää, ettei muista kaikkia sääntöjä ja varoituksia, ei ehkä uskallakaan kokeilla leipomista kotona. Sitä paitsi joitain asioita voi opetella myös kantapään kautta. Se on tehokas oppimismenetelmä. Opettajalla on iso työ miettiä, miten ohjeistaa asiat. Lapset kun eivät jaksa kuunnella pitkään. Tärkeimmät asiat pitäisi tiivistää selkeäksi, nopeaksi ohjeistukseksi. Siinä on paljon opeteltavaa, myös minulle.
Tässä on sähkövatkain ja olkaa sitten varovaisia, ettette laita sormia siihen väliin kun se on aika tehokas laite. Munat rikotaan lasiin yksi kerrallaan ja haistakaa niitä, etteivät ole menneet pilalle. Vatkain käynnistetään näin ja kuten näette se pitää käynnistää kulhon sisäpuolella vatkainten ollessa pohjalla, ettei roisku. Nyt ihan hetken vaahdotetaan pelkkää munaa, että saadaan tämä vaahtoutuminen hyvin alkuun ja sitten vasta lisätään sokeri. Muistakaa sammuttaa sähkövatkain kun kaadatte sokerin kulhoon, ettei sokeri pöllyä. Sitten vatkataan. Vaahtohan oli valmista kun vatkaimilla pystyy piirtämään kasin vaahdon pintaan. Olkaa varovaisia, ettette vatkaa liikaa, ettei vaan lösähdä! Eikä lyödä niitä vatkaimia kulhon reunaan, muuten lösähtää!
Sitten tässä on nää jauhot ja leivinjauhe sekoitettu. Pitää sekoittaa hyvin, ettei vaan tule kohtia jotka eivät nouse. Nämä jauhot sitten vain nostellaan kevyesti muna-sokerivaahdon joukkoon, siivilän läpi tottakai. Siivilöidään ja sitten nopeasti ja V A R O V A S T I nostellaan sekaisin. Eikä lyödä sitä talouskaavintakaan kulhon laitaan, ettei vain lösähdä.
Muistattehan, ettei taikinaa saa maistella, koska kananmunissa voi olla salmonellaa. Taloudelliseen ruoanlaittoon kuuluu, että taikina kaavitaan kulhosta niin hyvin, ettei sitä jää maisteltavaksi. Levittääkää leivinpaperille tasaiseksi kerrokseksi, että saatte hyvän pohjan. Uuni onkin jo lämpimänä ja se on todella tärkeä juttu. Vaahto saattaa lösähtää ja leivinjauhe toimia jo ennen uunia, jos pohjaa ei saa heti uuniin. Taikina menee pilalle jos sitä seisottaa. Ethän paisko uunin luukkua, ettei lösähdä. Uunin luukkua ei saa avata vielä, ettei taikina lösähdä.
Kuka uskaltaa leipoa kotona mitään, jos kotitaloustunnit ovat tällaista pelottelua? Kokosin tuohon yläpuolelle ne ohjeet, joita olen kääretorttuun ja muna-sokerivaahtoon liittyen kuullut -juttu ei siis ole yksittäiseltä kotitaloustunnilta. Toivoisin opettajien harkitsevan tarkkaan mitä vaiheita he korostavat vaikeina ja tarkkaavaisuutta vaativina. Sitten vielä omat kommenttini ohjeisiin.
Pilaantuneen kananmunan haistaa varmasti. Harva uskaltaa käyttää kananmunia, joiden päiväys on ollut puoli vuotta sitten -niin kauan menee kananmunan pilaantumiseen. Harva kuluttaja on törmännyt pilaantuneeseen kananmunaan, mutta se on niin helppo tunnistaa, etten usko erillistä pelottelua tarvittavan.
Miksi opettajan pitäisi suojella oppilasta jokaiselta pettymykseltä? Lapsi kyllä oppii, että vatkain on hyvä käynnistää, kun vatkaimet ovat kulhon pohjalla -viimeistään ensimmäisen roiskeen jälkeen. Sinällään hyvä neuvo vie lapsen huomiota muilta tärkeämmiltä neuvoilta -uskon nimittäin lapsen huomiokyvyn ja muistin olevan rajallinen. Ainakaan kotikäytössä ei ole mitään väliä sillä, lisääkö sokerin vasta, kun munia on jo vatkattu vai laittaako molemmat yhtäaikaa. Jälleen kerran ylimääräinen ohje.
En ole koskaan saanut vatkattua muna-sokerivaahtoa yli. En edes silloin, kun unohdin vaahdon vatkautumaan 20 minuutiksi ammattikeittiön yleiskoneeseen. Sen sijaan olen lukemattomia kertoja joutunut kertomaan, ettei vaahto ole vielä valmista. En usko, että kukaan inhimillinen ihminen pystyy vatkaamaan muna-sokerivaahtoa liikaa, ainakaan sähkövatkaimella tai käsin vatkaten.
Hyvä vaahto ei lösähdä normaalissa käsittelyssä. (Vaikka lösähtäisikin, leivinjauhe pelastaa tilanteen.) Jauhoja ei tarvitse siivilöidä, ellei niitä ole säilytetty niin kosteassa, että ne ovat paakkuuntuneet. Helpoiten jauhot saa sekoitettua vaahdon joukkoon sähkövatkaimella, hitaalla teholla. Jauhojen nostelu on hidasta ja lopulta yleensä päätyy reippaaseen vatkaamiseen, jotta saisi jauhot tasaisesti taikinan joukkoon. Taikina kestää odottelu ja vatkaamista. Olen nähnyt, kun valmista taikinaa vatkattiin täydellä teholla viisi minuuttia, eikä se lösähtänyt. Olen myös seisottanut taikinaa tunnin pöydällä odottaessani muita leivonnaisia uunista. Ei lösähtänyt.
Monia keittiön tehtäviä on äärettömän vaikea pilata. Miksi pelotella lapsia vaikeuksilla? Jos pelkää, ettei muista kaikkia sääntöjä ja varoituksia, ei ehkä uskallakaan kokeilla leipomista kotona. Sitä paitsi joitain asioita voi opetella myös kantapään kautta. Se on tehokas oppimismenetelmä. Opettajalla on iso työ miettiä, miten ohjeistaa asiat. Lapset kun eivät jaksa kuunnella pitkään. Tärkeimmät asiat pitäisi tiivistää selkeäksi, nopeaksi ohjeistukseksi. Siinä on paljon opeteltavaa, myös minulle.
lauantai 22. elokuuta 2009
lasillinen munia
Perinteisesti sokerikakku on tehty ohjeella lasillinen kananmunia, sokeria ja vehnäjauhoja. Jauhojen joukkoon on sekoitettu kohoamisen varmistamiseksi teelusikallinen leivinjauhetta ja terveysintoilijat ovat vähentäneet sokerin määrää hiukan. Itse olen siirtynyt käyttämään ohjetta 4 kananmunaa, samanverran sokeria ja vehnäjauhoja. Mikä tässä on erona? Ei yleensä mikään, mutta koetapa neuvoa kokemattomalle leipurille lasillinen munia!
Peruskeittokirjoissahan kääretorttu ja täytekakkupohja tehdään kutakuinkin samalla ohjeella, mutta kirjoihin munat on merkitty kappaleittain ja muut ainekset vetomittoina. Esimerkiksi Keittiön kautta -kirjassa kääretorttuun laitetaan:
4 kpl munia
1 1/2 dl sokeria
1 3/4 dl vehnäjauhoja
(1 tl) leivinjauhetta
Kananmunan tilavuudeksi lasketaan 1/2 dl, joten ohje noudattaa terveysintoilijan lasi kaikkea -ohjetta. Mikäs siinä, mutta en silti opettaisi kenellekään tätä ohjetta. Tähän on kaksi syytä. Ensimmäiseksi, lasillinen kaikkea -ohje on helppo muistaa ja helppo muuntaa erikokoiseksi. Jos sinulla on isompi vuoka, laitat enemmän kananmunia ja samanverran muita aineita. Toiseksi, kananmunat eivät ole tasakokoisia. Keittokirjan ohjeen mukaan tehtynä taikinan rakenteesta tulee hyvin erilainen riippuen siitä käyttääkö S- vai XL-kokoisia kananmunia. Lasillinen -ohjeella taikinan määrä vaihtelee hieman, mutta sen rakenne on aina sama.
Vanhan lasillinen kaikkea -ohjeen paremmuus paljastuu täytekakkupohjan teossa. Kun olet löytänyt sopivan kokoisen lasin, jonka täyteen laittamalla taikinaa tulee juuri sopiva määrä omaan kakkuvuokaasi, jatko on helppoa. Kananmunia ei tarvitse enää laskea, sillä rikot niitä lasiin, kunnes se on täynnä -näin taikinaa on aina samanverran kananmunien koosta riippumatta. Esimerkiksi äitipuoleni käyttämään lasiin mahtuu 4-6 kananmunaa ja taikinasta tulee juuri sopiva vanhaan alumiiniseen kakkuvuokaan.
Vaikka lasillinen kaikkea -ohje onkin ehkä parempi, on helpompaa neuvoa käyttämään tietty määrä munia ja laittamaan saman verran jauhoja ja sokeria. Näin ei tarvitse arvuutella kananmunien määrää tai tai lasin kokoa. Isompia määriä tehdessäni olen miettinyt munien määrän valmiiksi ja mitannut rikottujen munien tilavuuden. Esimerkiksi vanhalle työpaikalleni kääretortut syntyivät ohjeella litra kaikkea. S- kokoisia kananmunia tähän määrään meni noin 15.
Tänään töissä neuvoin lasillinen -ohjetta työkaverilleni. Kananmunien määrästä puhuimme, että viisi voisi olla hyvä isolle pellille. Uutta ohjetta kokeillessaan melko kokematon leipuri hoki "lasillinen munia" niin keskittyneesti, ettei viidettä kananmunaa rikkoessaan huomannut lasin jo täyttyneen. Näin saimme kananmunat pöydälle ja oikeasti todella täyden lasillisen munia.
Peruskeittokirjoissahan kääretorttu ja täytekakkupohja tehdään kutakuinkin samalla ohjeella, mutta kirjoihin munat on merkitty kappaleittain ja muut ainekset vetomittoina. Esimerkiksi Keittiön kautta -kirjassa kääretorttuun laitetaan:
4 kpl munia
1 1/2 dl sokeria
1 3/4 dl vehnäjauhoja
(1 tl) leivinjauhetta
Kananmunan tilavuudeksi lasketaan 1/2 dl, joten ohje noudattaa terveysintoilijan lasi kaikkea -ohjetta. Mikäs siinä, mutta en silti opettaisi kenellekään tätä ohjetta. Tähän on kaksi syytä. Ensimmäiseksi, lasillinen kaikkea -ohje on helppo muistaa ja helppo muuntaa erikokoiseksi. Jos sinulla on isompi vuoka, laitat enemmän kananmunia ja samanverran muita aineita. Toiseksi, kananmunat eivät ole tasakokoisia. Keittokirjan ohjeen mukaan tehtynä taikinan rakenteesta tulee hyvin erilainen riippuen siitä käyttääkö S- vai XL-kokoisia kananmunia. Lasillinen -ohjeella taikinan määrä vaihtelee hieman, mutta sen rakenne on aina sama.
Vanhan lasillinen kaikkea -ohjeen paremmuus paljastuu täytekakkupohjan teossa. Kun olet löytänyt sopivan kokoisen lasin, jonka täyteen laittamalla taikinaa tulee juuri sopiva määrä omaan kakkuvuokaasi, jatko on helppoa. Kananmunia ei tarvitse enää laskea, sillä rikot niitä lasiin, kunnes se on täynnä -näin taikinaa on aina samanverran kananmunien koosta riippumatta. Esimerkiksi äitipuoleni käyttämään lasiin mahtuu 4-6 kananmunaa ja taikinasta tulee juuri sopiva vanhaan alumiiniseen kakkuvuokaan.
Vaikka lasillinen kaikkea -ohje onkin ehkä parempi, on helpompaa neuvoa käyttämään tietty määrä munia ja laittamaan saman verran jauhoja ja sokeria. Näin ei tarvitse arvuutella kananmunien määrää tai tai lasin kokoa. Isompia määriä tehdessäni olen miettinyt munien määrän valmiiksi ja mitannut rikottujen munien tilavuuden. Esimerkiksi vanhalle työpaikalleni kääretortut syntyivät ohjeella litra kaikkea. S- kokoisia kananmunia tähän määrään meni noin 15.
Tänään töissä neuvoin lasillinen -ohjetta työkaverilleni. Kananmunien määrästä puhuimme, että viisi voisi olla hyvä isolle pellille. Uutta ohjetta kokeillessaan melko kokematon leipuri hoki "lasillinen munia" niin keskittyneesti, ettei viidettä kananmunaa rikkoessaan huomannut lasin jo täyttyneen. Näin saimme kananmunat pöydälle ja oikeasti todella täyden lasillisen munia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)