Uuden alussa

Blogissa on ollut äänetöntä koko syksyn ja melko hiljaista kesälläkin. Kesällä keskityin opiskeluun, ja vaikka valmistin ruoan viikon keittokirjoista, raportointi blogiin jäi odottamaan kiireettömämpää aikaa. Sitä ei ole vielä tullut. Syksyllä kokopäivätyö vei arkipäivät ja opiskelu viikonloput.

On hassua kuinka harrastusmuotoisen haasteen myöhästymisestä voi tulla huono omatunto. Osa harmistuksesta johtuu siitä, ettei minulla ole syksyn aikana ollut aikaa itselleni. Ei ole ollut aikaa lepoon ja mielihyvää tuottaviin puuhailuihin. Sillä mielihyvää tuottavaa puuhailuahan tämä keittokirjoista kokkailu on. Se "pakottaa" minut kokeilemaan uusia, jännittäviä ruokia ja raaka-aineita.

Kiireeni on itseaiheutettua, sillä lupauduin viime keväänä koko vuodeksi kokopäivätöihin, mutta samalla haluaisin valmistua nopeasti. Ensi kesänä minulla olisi aikaa kirjoittaa graduni loppuun, mutta pelkään, etten ehdi, ellen huhki kovasti koko talvea. Minulla on kiire valmistua, mutten silti malta olla tarttumatta hienoihin mahdollisuuksiin.

Tällaisilla selityksillä moni bloggaaja on lopettanut. Minä en ole lopettamassa. Kun ei ole tilivelvollinen muille, voi kirjoittaa silloin kun ehtii ja haluaa. Minulla on ihania viikon keittokirjoja kymmeneksi vuodeksi, joten en lopeta haastettani vielä pitkään aikaan.


Opiskeluissa riittää vielä tekemistä eivätkä työtkään hoidu vasemmalla kädellä, joten päivitystahti ei ainakaan ennen kesää palaudu entiselleen. Yritän kuitenkin rakastaa itseäni enemmän alkavana vuonna ja antaa itselleni useammin luvan lepoon ja puuhailuun keittiössä.

Sieniruokia osa 1

Olen viime viikkoina kokeillut useita sieniruokia harjoitteluuni liittyen. Joistain kokeiluista otin kuvia ja päätin kirjoittaa ohjeet tännekin.

Kuvasssa hapankorpun päällä kantarellilevite, siitä myötäpäivään sienikaalilaatikko, sienikaalikääryleet ja kala-sienipullat.

Kantarellilevite on Maku-lehden (4/2010) ohjeesta sovellettu. Harjoittelussa sitä tarjottiin itse tehdyn näkkileivän päällä.

0,5 l tuoreita kantarelleja
1 rkl voita tai margariinia
1 tl suolaa
1 rkl ruohosipulisilppua
1 rkl timjaminlehtiä
200 g maustamatonta tuorejuustoa
hunajaa

Paahda puhdistetut ja paloitellut kantarellit pannulla, kunnes irronnut neste on lähes haihtunut. Lisää rasva ja kuullota sieniä hetki. Lisää suola ja yrtit. Sekoita ja anna jäähtyä. Yhdistä tuorejuusto kantarelleihin ja soseuta sauvasekoittimella. Pyöristä makua tarvittaessa hunajalla.

Kaalikääryleet jätettiin lopulta pois ohjelmasta, koska niitä ei olisi ehditty tehdä. Kaalilaatikon tein kaalin ja sienten jämistä. Ohjetta sovelsin Keittiön kautta -kirjasta. Ohjeesta tulee noin 20 kaalikäärylettä.

1 iso valkokaali
vettä
suolaa

täytteeksi:
1 dl puuroriisiä tai rikottuja ohrasuurimoita (riisiä)
2 dl vettä
300 g sieniä
1-2 sipulia
suolaa
pippuria
meiramia
3-4 dl hienonnettuja kaalinlehtiä
1,5 dl kaalin keitinlientä

pinnalle:
2-3 rkl siirappia

hauduttamiseen:
kaalin keitinlientä

1. Koverra kaalin kanta ja pane kaali kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Irrota kaalista lehtiä sitä mukaa kun ne pehmenevät
2. Hienonna kaalin pienet sisälehdet täytteeksi,
3. Keitä riisit tai ohrasuurimot vedessä kypsiksi.
4. Sekoita täytteen aineet keskenään, lisää kaalin keitinlientä tarvttaessa. Täyte saa olla löysähköä ja hyvin maustettua.
5. Ohenna pehmitettyjen kaalinlehtien lehtiruotia ja levitä lehdet työlaudalle ja jaa täyte tasaisesti lehdille.
6. Kääri lehdet paketeiksi ja pane ne uunipannulle vieri viereen ja valuta siirappi niiden päälle.
7. Kypsennä kääryleitä noin 200 asteessa kunnes ne ovat ruskistuneet. Mikäli haluat, voit kääntää ne välillä.
8. Alenna uunin lämpötilaa noin 150 asteeseen, lisää uunipannulle haudutusliemi ja anna kääryleiden kypsyä vielä noin 1 1/2 tuntia.


Kalapyörykät on myös alunperin bongattu Maku-lehdestä (4/2010), mutta muuntelin ohjetta.

600 g kalaa (puolet seitä, puolet lohta)
2 dl suolasieniä liotettuna ja paloiteltuna
2 dl kermaviiliä
0,5 dl ruiskorppujauhoja
1 muna
0,5 tl mustapippuria

Jauha kala lihamyllyssä tai monitoimikoneessa.
Lisää joukkoon muut aineet. Sekoita tasaiseksi. Muotoile ja kypsennä koepyörykkä, lisää tarvittaessa korppujauhoja ja mausteita
Pyöritä massasta pyöryköitä leivinpaperoidulle pellille. Paista 175 asteessa noin 20 minuuttia.

tää on (viimeinen) valitusvirsi

varoitus: Sisältää valitusta asioista, joille emme voi mitään.

Kuten kukin voi itse havaita, ei blogiani ole päivitetty. Syy on viisikirjaiminen:

H E L L E

Viisikirjaiminen tuholainen yhdistettynä julkisivuremontin muovien tukkimiin makuuhuoneen tuuletusikkuinoihin ja takalukittuun parvekkeen oveen on ajanut tämän vilukissan epätoivoon ja karkuun kotoaan. Hellehelvettiä on kestänyt kohta kuukauden, enkä tiedä mitenpäin olisin ja minne pakenisin. Kaikilla muilla on varmaan yhtä kurjaa, mutta valitan silti.

Olen viettänyt yöni yhä useammin poikaystäväni luona ja remonttimiesten muovitettua ikkunani päätin, etten palaa ennen muovien katoamista. Aiemmin yöt olivat sujuneet joten kuten ja lämpötila oli laskenut yöllä 25 asteeseen, kun tiukasti muovitetut ikkuna piti lämmön tasaisessa 30 asteessa läpi yön.

Eilen kävin kotonani ja viileähkön viikonlopun jälkeen lämpötila oli tippunut pari astetta 28:aan. Iltapäiväauringon paahteessa makuuhuoneessa on helposti 35 astetta, vaikka verhot ovat olleet kiinni kaksi kuukautta. Tänään menen taas kotiini pesemään työvaatteet ja tiskaamaan tiskit. Tiskaaminenkin on muuttunut rankaksi urheilusuoritukseksi, hikihän valuu pelkästä istumisesta.

Tavoitteenani oli opiskella hieman kesätöiden ohella. Heinäkuussa en ole tehnyt mitään. Asiat pitäisi saada alta pois ennen syksyn opintojen alkamista, mutta olen hukannut monta viikkoa työaikaa. Osa syksyn kursseistakin on kiinni kesän suorituksista. Olenko vain laiska? Ehkä. Olen löytänyt rajan, jonka jälkeen keskittyminen on mahdotonta ja pelkkä oleminen epämiellyttävää. Rajan yli pääsee helposti, kun istuu 30 asteisessa asunnossa, pitää käsiä ylikuumenevalla kannettavalla, pyyhkii hikeä ranteista, ettei sitä valuisi tietokoneeseen ja hetken kuluttua todistaa, kun tietokone sammuttaa itsensä välttyäkseen vaaralliselta ylikuumenemiselta.

Kirjastossa opiskelu on harvinainen mahdollisuus, sillä kesäaukioloajat ovat melko suppeat (ma-pe 9-18). Tällaisena arkivapaapäivänä ehdin kirjastoon. Arkivapaapäivien äänimaailmaan kotona kuuluisivat poraus ja muut remontin äänet, joten karkaaminen on oikein hyvä vaihtoehto.

Koska kuumuudessa on vaikea nukkua, kaiken kruunaa väsymys, joka tekee minusta keskittymiskyvyttömän ja järjettömän vihaisen. Kaupoissa on viileää, mutta huonosti nukutun yön ja raskaan keittiötyöpäivän jälkeen haluaa vain istua, maata tai nukkua. Eilen satuin ilmastoituun bussiin ja ajattelin, että voisinkin ottaa kirjan ja eväät mukaan, etsiä ilmastoidun bussiin ja ajella sillä edestakaisin koko päivän. Voisin vaikka torkahtaakin.

Tämän viikon projektina on pakata kaikki opiskeluihin liittyvät paperit ja kirjat laukkuun ja tarpeelliset tiedostot muistitikulle. Perjantaina on viimeinen työpäivä ja lauantaina siirryn pohjoiseen. Toivottavasti helle ja muovit ikkunastani katoavat ennen paluutani. Kaipaan kovasti kotiani.

Viikon 14 keittokirja

Viikon 14 ruoka löytyy ruotsalaisesta ravitsemuskasvatukseen tarkoitetusta Matkunskat à la Hälsomålet -kirjasta. Kirja ei ole keittokirja, vaikka siinä onkin luku modern matlagning. Kirja esittelee esimerkiksi välipalan rakennusaineita, lautasmallin, ympäristöasioita ja ruoan monia merkityksiä. Siis konkreettisia ideoita ja malleja ravitsemuskasvatukseen. Kirjaan liittyy myös harjoituskirja oppilaille.

Omaksi iloksi on ollut erityisesti taulukko, jossa kerrotaan kuukausittain kauden kasvikset. Toukokuussa lähellä tuotettuina on saatavana vaikkapa palsternakkaa ja punajuurta (talven yli varastoituna), mutta jo kesäkuussa valikoima monipuolistuu.

opiskeluinnosta

Olen viikolla hämmästellyt vähäistä mielenkiintoani mihinkään muuhun kuin opiskeluun. Olen hautautunut tietokoneen näppäimistön taakse naputtelemaan esseitä. Yleensä mikä tahansa muu on ollut opiskelua kiinnostavampaa. Opinnot toki etenevät tällä tapaa huomattavasti paremmin, mutta silti jaksan hämmästellä opiskeluintoani.

Viime sunnuntaina huomasin, etten ollut edes muistanut ajatella viikon 8 ruokaa. Tämän vapaaillan kunniaksi saan valmistaa kahta eri ruokaa -tämän viikon ja edellisen. Seuraavaksi suuntaan siis lähikauppaan.