Arkihaaveiluja

Nautin ostosten tekemisestä. Kulutan kaupassakäyntiin tunteja, kierrän järjestelmällisesti jokaisen hyllyvälin ja tutkin kaikki uutuudet. Riemastun erityisesti valikoimasta poistuvista tuotteista, erikoistarjouksista ja päiväystuotteista. Halpa hinta houkuttelee erikoistenkin elintarvikkeiden kokeiluun. Harmillista kyllä, erinomaisiakaan valikoimasta poistuvia tuotteita ei saa enää lisää.

Ruokakaupassa unohdan olevani kiireinen yksinasuja, jolla käy ruokavieras pari kertaa viikossa. Ruokakaupassa olen kuin suurperheen äiti, joka saalistaa perheelleen edullista, maukasta ja terveellistä arkiruokaa. Ruokakaupassa kuvittelen itseni puuhastelemaan lieden ääreen pitkinä iltapäivinä. Ruokakaupassa en muista, että kokkaan lähinnä viikonloppuisin. Ruokakaupassa olen ihanassa kotoilukuplassa.

Kotona raivaan kuivakaapista lisää tilaa uusimmille löydöilleni ja ahdan jääkaappiin kylmää kaipaavat ostokseni. Ihmettelen miksi suunnittelin valmistavani arki-iltana appelsiinijäätelöä, kun graavilohen valmistaminenkin tuntuu monimutkaiselta tehtävältä. Pilkon edullista lenkkimakkaraa pakastettavaksi. Kutsun ruokavieraan kylään viikonlopuksi, että joku syö kanssani erikoistarjousbroilerit. Puristan appelsiineista mehua ja keitän sokerilientä jäätelöä varten. Ihmettelen, millä ajalla ajattelin valmistaa kaikki suunnittelemani ruoat. Seuraavana yönä hieman jälkeen puolen yön valmistan jäätelöä ja graavilohta. Vielä tulee se päivä, että muistan suunnitella arkiruokailun nopeaksi ja helpoksi.

Uuden alussa

Blogissa on ollut äänetöntä koko syksyn ja melko hiljaista kesälläkin. Kesällä keskityin opiskeluun, ja vaikka valmistin ruoan viikon keittokirjoista, raportointi blogiin jäi odottamaan kiireettömämpää aikaa. Sitä ei ole vielä tullut. Syksyllä kokopäivätyö vei arkipäivät ja opiskelu viikonloput.

On hassua kuinka harrastusmuotoisen haasteen myöhästymisestä voi tulla huono omatunto. Osa harmistuksesta johtuu siitä, ettei minulla ole syksyn aikana ollut aikaa itselleni. Ei ole ollut aikaa lepoon ja mielihyvää tuottaviin puuhailuihin. Sillä mielihyvää tuottavaa puuhailuahan tämä keittokirjoista kokkailu on. Se "pakottaa" minut kokeilemaan uusia, jännittäviä ruokia ja raaka-aineita.

Kiireeni on itseaiheutettua, sillä lupauduin viime keväänä koko vuodeksi kokopäivätöihin, mutta samalla haluaisin valmistua nopeasti. Ensi kesänä minulla olisi aikaa kirjoittaa graduni loppuun, mutta pelkään, etten ehdi, ellen huhki kovasti koko talvea. Minulla on kiire valmistua, mutten silti malta olla tarttumatta hienoihin mahdollisuuksiin.

Tällaisilla selityksillä moni bloggaaja on lopettanut. Minä en ole lopettamassa. Kun ei ole tilivelvollinen muille, voi kirjoittaa silloin kun ehtii ja haluaa. Minulla on ihania viikon keittokirjoja kymmeneksi vuodeksi, joten en lopeta haastettani vielä pitkään aikaan.


Opiskeluissa riittää vielä tekemistä eivätkä työtkään hoidu vasemmalla kädellä, joten päivitystahti ei ainakaan ennen kesää palaudu entiselleen. Yritän kuitenkin rakastaa itseäni enemmän alkavana vuonna ja antaa itselleni useammin luvan lepoon ja puuhailuun keittiössä.

tää on (viimeinen) valitusvirsi

varoitus: Sisältää valitusta asioista, joille emme voi mitään.

Kuten kukin voi itse havaita, ei blogiani ole päivitetty. Syy on viisikirjaiminen:

H E L L E

Viisikirjaiminen tuholainen yhdistettynä julkisivuremontin muovien tukkimiin makuuhuoneen tuuletusikkuinoihin ja takalukittuun parvekkeen oveen on ajanut tämän vilukissan epätoivoon ja karkuun kotoaan. Hellehelvettiä on kestänyt kohta kuukauden, enkä tiedä mitenpäin olisin ja minne pakenisin. Kaikilla muilla on varmaan yhtä kurjaa, mutta valitan silti.

Olen viettänyt yöni yhä useammin poikaystäväni luona ja remonttimiesten muovitettua ikkunani päätin, etten palaa ennen muovien katoamista. Aiemmin yöt olivat sujuneet joten kuten ja lämpötila oli laskenut yöllä 25 asteeseen, kun tiukasti muovitetut ikkuna piti lämmön tasaisessa 30 asteessa läpi yön.

Eilen kävin kotonani ja viileähkön viikonlopun jälkeen lämpötila oli tippunut pari astetta 28:aan. Iltapäiväauringon paahteessa makuuhuoneessa on helposti 35 astetta, vaikka verhot ovat olleet kiinni kaksi kuukautta. Tänään menen taas kotiini pesemään työvaatteet ja tiskaamaan tiskit. Tiskaaminenkin on muuttunut rankaksi urheilusuoritukseksi, hikihän valuu pelkästä istumisesta.

Tavoitteenani oli opiskella hieman kesätöiden ohella. Heinäkuussa en ole tehnyt mitään. Asiat pitäisi saada alta pois ennen syksyn opintojen alkamista, mutta olen hukannut monta viikkoa työaikaa. Osa syksyn kursseistakin on kiinni kesän suorituksista. Olenko vain laiska? Ehkä. Olen löytänyt rajan, jonka jälkeen keskittyminen on mahdotonta ja pelkkä oleminen epämiellyttävää. Rajan yli pääsee helposti, kun istuu 30 asteisessa asunnossa, pitää käsiä ylikuumenevalla kannettavalla, pyyhkii hikeä ranteista, ettei sitä valuisi tietokoneeseen ja hetken kuluttua todistaa, kun tietokone sammuttaa itsensä välttyäkseen vaaralliselta ylikuumenemiselta.

Kirjastossa opiskelu on harvinainen mahdollisuus, sillä kesäaukioloajat ovat melko suppeat (ma-pe 9-18). Tällaisena arkivapaapäivänä ehdin kirjastoon. Arkivapaapäivien äänimaailmaan kotona kuuluisivat poraus ja muut remontin äänet, joten karkaaminen on oikein hyvä vaihtoehto.

Koska kuumuudessa on vaikea nukkua, kaiken kruunaa väsymys, joka tekee minusta keskittymiskyvyttömän ja järjettömän vihaisen. Kaupoissa on viileää, mutta huonosti nukutun yön ja raskaan keittiötyöpäivän jälkeen haluaa vain istua, maata tai nukkua. Eilen satuin ilmastoituun bussiin ja ajattelin, että voisinkin ottaa kirjan ja eväät mukaan, etsiä ilmastoidun bussiin ja ajella sillä edestakaisin koko päivän. Voisin vaikka torkahtaakin.

Tämän viikon projektina on pakata kaikki opiskeluihin liittyvät paperit ja kirjat laukkuun ja tarpeelliset tiedostot muistitikulle. Perjantaina on viimeinen työpäivä ja lauantaina siirryn pohjoiseen. Toivottavasti helle ja muovit ikkunastani katoavat ennen paluutani. Kaipaan kovasti kotiani.

Uudet ikkunat

Viime viikolla sain uudet ikkunat ja nyt pöly on laskeutunut ja pyyhitty pois. Keittokirjat ovat jo uusilla paikoillaan, muut kirjat vielä odottavat vuoroaan. On aika palata kokkailujen pariin. Ajattelin jatkaa siitä mihin jäin, eli viikkoon 12 ja spurtata aikatauluni kiinni. Tosin huomasin tässä tauon aikana, etten ole raportoinut viikon 10 ruoasta ollenkaan, joten se on edessä seuraavana.

Remontin iloja

Kiinteistössämme tehdään julkisivuremonttia, johon kuuluu myös ikkunoiden vaihtaminen. Kahdessa talossa on neljä julkisivua, joista omani on vuorossa aina kolmantena. Ensimmäisen julkisivun ikkunat vaihdettiin kahdessa viikossa ja kun toisen julkisivun ikkunoita oli vaihdettu kaksi viikkoa ja olin lähdössä viikoksi pois, oletin, että minun julkisivuni on vuorossa lomani aikana tai heti sen jälkeen. Siispä siirsin viime sunnuntaina kaikki huonekalut 1,5 metrin etäisyydelle ikkunoista, muovitin sohvan, sängyn ja kirjahyllyn, otin ikkunaverhot alas ja tungin kaikki irtotavarat kaappeihin. En ollut varma toimenpiteiden tarpeellisuudesta, mutten voinut jättää niitä tekemättäkään, sillä oman asunnon ikkunoiden vaihdosta on luvattu ilmoittaa kaksi vuorokautta etukäteen ja minä olin poissa viikon.

Ikkunoita ei oltu vaihdettu ja tänään kahlasin metsän puolelle katsomaan missä vaiheessa ikkunoiden vaihto on -toinen julkisivu oli puolivälissä, joten tällä vauhdilla siihen menee vielä toiset kaksi viikkoa. Kotini on kuitenkin hyvin muovitettu ja huonosti asuttavissa. En viitsisi purkaa muoveja, sillä en tiedä vaihdetaanko ikkunani heti, kohta vai vasta kesäkuussa.

Koko ikkunaremonttiin on varattu 20 viikkoa. Oman huoneiston ikkunoiden vaihtamisesta on luvattu ilmoittaa kaksi vuorokautta etukäteen, eikä minkäänlaista tarkempaa arviota ole esitetty. Minun pitäisi olla koko ajan kotona tai muovittaa joka reissun ajaksi kotini. Olisi kohtuullista, että urakoitsija esittäisi ainakin sellaisen optimistisen aikataulun, jossa kerrottaisiin milloin aikaisintaan on oman asunnon vuoro.

Koska huonekalujen siirtäminen on mahdotonta yksin ja vaivalloista kaksin, aion pitää kotini paketissa kunnes ikkunat on vaihdettu. Toivottavasti siihen ei mene kauaa. Siihen asti mm. kirjahyllyni on paketissa enkä siten kokkaile viikon ruokia.

uudessa kodissa

Nyt on sitten muutettu. Muutaman päivän kokemuksella täytyy sanoa, että ei tämä nyt niin kauhea olekaan. Mitä nyt tuskastuttavan kylmä (16-19 astetta).

Oli mukava tajuta, että keittiössä on oikeasti aika paljon tilaa: enemmän kuin entisessä, kooltaan suuremmassa keittiössä. Huonekalutkin sujahtivat paikoilleen pesukonetta lukuunottamatta ja mustat ikkunanpuitteet muodostavat mukavan taustan olohuoneelle. Sijaintikaan ei enää tunnu niin huonolta, kun bussi kiirehti keskustasta lähipysäkille 16 minuutissa.

Tänne voi siis kotoutua.