Arkihaaveiluja

Nautin ostosten tekemisestä. Kulutan kaupassakäyntiin tunteja, kierrän järjestelmällisesti jokaisen hyllyvälin ja tutkin kaikki uutuudet. Riemastun erityisesti valikoimasta poistuvista tuotteista, erikoistarjouksista ja päiväystuotteista. Halpa hinta houkuttelee erikoistenkin elintarvikkeiden kokeiluun. Harmillista kyllä, erinomaisiakaan valikoimasta poistuvia tuotteita ei saa enää lisää.

Ruokakaupassa unohdan olevani kiireinen yksinasuja, jolla käy ruokavieras pari kertaa viikossa. Ruokakaupassa olen kuin suurperheen äiti, joka saalistaa perheelleen edullista, maukasta ja terveellistä arkiruokaa. Ruokakaupassa kuvittelen itseni puuhastelemaan lieden ääreen pitkinä iltapäivinä. Ruokakaupassa en muista, että kokkaan lähinnä viikonloppuisin. Ruokakaupassa olen ihanassa kotoilukuplassa.

Kotona raivaan kuivakaapista lisää tilaa uusimmille löydöilleni ja ahdan jääkaappiin kylmää kaipaavat ostokseni. Ihmettelen miksi suunnittelin valmistavani arki-iltana appelsiinijäätelöä, kun graavilohen valmistaminenkin tuntuu monimutkaiselta tehtävältä. Pilkon edullista lenkkimakkaraa pakastettavaksi. Kutsun ruokavieraan kylään viikonlopuksi, että joku syö kanssani erikoistarjousbroilerit. Puristan appelsiineista mehua ja keitän sokerilientä jäätelöä varten. Ihmettelen, millä ajalla ajattelin valmistaa kaikki suunnittelemani ruoat. Seuraavana yönä hieman jälkeen puolen yön valmistan jäätelöä ja graavilohta. Vielä tulee se päivä, että muistan suunnitella arkiruokailun nopeaksi ja helpoksi.

tunisialaista lammasta ja bulguria

Viikon kuusi ruoka on Borghol bil allouche, joka on kirjan mukaan suosittua kaikkialla Tunisiassa. Se on kuin lammasrisottoa, jossa on riisin tilalla karkeaa bulgur-vehnää, borgholia.

Ohjeessa käytetään lampaan lapaa, mutta koska lampaan keittolihat olivat kaupasta loppu, ostin lihatiskistä kaksi karitsan potkaa. Ne painoivat yhteensä 674 g ja maksoivat 14,90 €/kg. Irrotin lihaisimmat palat potkista ja kuutioin ne. Viilsin molempiin potkiin kolme viiltoa luuhun asti ja kypsensin potkat sellaisenaan. Yleensä kaupoissa myydään karitsaa/lammasta fileinä, paisteina (pakastimessa), paahtopaistina, keittolihana (suojakaasupakkaus, sis. lapaa) ja kareena/kyljyksinä. Kokonainen paisti tai lampaanviulu on mielestäni keittolihan lisäksi hyvä vaihtoehto tähän ruokaan. Tuoreet potkat ovat hieman harvinaisempia kauppahallien ulkopuolella. Tärkeintä lienee, että lihassa on luonnostaan rasvaa ja mielellään luutakin.

Ohjeen ärsyttävä puoli oli mittojen järjettömyys. Mielestäni mittojen pitäisi olla aina sievennetyssä, järkevässä muodossa: 6 tl kurkumaa on 6x5 ml = 30 ml = 2x15ml = 2 rkl. Puoli desilitraa paprikajauhetta oli liikaa, vaikka annos olikin valtava. Paprika maistui tunkkaisena sivumakuna ruoassa. 4 hengen ohjeella tehtynä sain 4 litran kattilan täyteen, joten ruokaa riittää ainakin kahdeksalle. Lihasta tuli erinomaista ja bulgurkin olisi ollut namia vähemmällä paprikalla.

Borghol Bil Allouche

500 g lampaan lapaa (karitsan potkaa 674 g)
4 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
6 tl kurkumaa (siis 2 rkl)
3,5 rkl paprikajauhetta (siis 0,5 dl)
1 dl oliiviöljyä
2 sipulia
4 tl tomaattipyreetä (siis sosetta nykyään)
50 g kikherneitä (käytin kypsiä 1 säilyketölkillisen)
300 g karkeaa bulgur-vehnää (minulla oli vain 220g, joten laitoin myös 80 g couscousia aivan loppuvaiheessa)
70 g tuoreita herneitä (pakastimesta)

Liota kikherneitä yön yli (paitsi jos käytät valmiita). Poista luut lampaan lavasta. Leikkaa liha suuriksi kuutioiksi ja laita suureen astiaan.
Ripottele suola, pippuri, kurkuma, paprika ja murskattu valkosipuli lihan päälle. Pirskota päälle runsaasti oliiviöljyä. Kääntele lihaa niin, että se peittyy kauttaaltaan yrtteihin.
Leikkaa sipuli ohuiksi viipaleiksi. Kaada loraus oliiviöljyä kattilaan, lisää sipuli, tomaattipyree, lampaan palat ja kikherneet. (Ruskistin ensin lihapalat)
Kaada kattilaan noin puoli litraa vettä. Kuumenna kiehuvaksi.
Kun seos kiehuu, lisää borghol (=bulgur). Sekoita hyvin ja peitä. Keitä noin 35 minuuttia välillä sekoittaen. (Keitin ensin vajaan tunnin pelkkiä lihoja, sitten lisäksin bulgurin, ja keitin kypsäksi.)
Lisää lopuksi tuoreet herneet (pakasteherneet ja nopeasti kypsyvät couscous). Sekoita (ja keitä hetki). Kaada seos paistovuokaan ja paista 10 minuuttia uunin grillivastuksen alla (en). Koristele paistetuilla miedoilla tai tulisilla chilipaprikoilla (en).

paistettua naudanlihaa, kevätsipulia ja vähän sakea

Marraskuun ensimmäisen viikon ruoan kokkailin Löytöretki Kiinan keittiöihin -kirjan perusteella. Odotukset olivat korkealla, kiinalaista ruoka oli tehnyt mieli useamman päivän ajan. Ostin tarjouksesta naudan paistisuikaleita 2 € /400 g ja ihmettelin googlen kanssa shaoxing-riisiviinin ihmeitä. Kirjan mukaan shaoxing-riisiviini on riisistä, hirssistä, hiivasta ja Shaoxingin vedestä valmistettu, vähintään kolme vuotta kypsytetty viini, joka tarjoillaan lämpimänä. Sen paras korvike on kuiva sherry. Raholan ruokasanasto kuvaa tätä riisiviiniä kiinalaisten vastineeksi sakelle ja kertoo shaoxing-riisiviinin olevan sakea hieman voimakkaamman makuista ja tummemman keltaista. Googlen hakutuloksista päätellen shaoxing-riisiviini korvataan joko kuivalla sherryllä tai japanilaisella makealla mirin-riisiviinietikalla. Miriniä haukutaan huonoksi vaihtoehdoksi, sillä se on makeaa.
Minä ihmettelen, miksei mirinin tilalla voi käyttää makeuttamatonta riisiviinietikkaa ja sitä, miksei shaoxing-riisiviiniä voi korvata sakella. Gastronomian sanakirja tuntee vain saken ja kertoo, että se on valmistettu käymismenetelmällä riisimäskistä sake-hiivan ja koji-homeen avulla. Saket voivat muistuttaa valkoviinejä, punaviinejä tai sherryjä ja niitä käytetään myös ruoanvalmistuksessa. Koska sherry kuulosti enemmän brittirouvien iltapäiväteelle kuuluvalta, päädyin alkoon ostamaan mahdollisimman kuivaa sakea.

Seuraavaksi otin selvää vaaleasta soijakastikkeesta, joka osoittautui "kevytsoijakastikkeeksi". Ihmettelin nimittäin pari kuukautta sitten kaupassa myytävää Light soijakastiketta: luulin sitä kevyeksi soijakastikkeeksi enkä ymmärtänyt, miten soijakastiketta voisi keventää, kun ei siinä ole rasvaakaan. No, se onkin siis vaaleaa soijakastiketta, joka antaa makua, muttei juurikaan väriä.
Ruokaan laitoin vain 400 g lihaa ja hieman enemmän sipulia. Ruoasta tuli ihan hyvää, mutta odotin hieman enemmän. Nyt ruoka maistui lähinnä soijakastikkeelle.

Paistettua naudanlihaa ja kevätsipulia

500 g naudan paahtopaistia tai ulkofileetä ilman rasvaa ja kalvoja
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 rkl vaaleaa soijakastiketta (light)
1 rkl shaoxing-riisiviiniä (sakea)
2 tl sokeria
1 rkl maissitärkkelystä
3 rkl öljyä
5 kevätsipulia ohuina suikaleina

Kastike
3 rkl vaaleaa soijakastiketta
2 tl sokeria
1/1 l paahdettua seesamiöljyä

6 annosta

Leikkaa liha syiden vastaisesti 2 mm viipaleiksi ja sitten suupaloiksi (minulla oli valmiita suikaleita, joita pilkoin lisää). Sekoita joukkoon valkosipuli, soijakastike, riisiviini, sokeri ja maissitärkkelys. Anna maustua jääkaapissa vähintään 1 tunti. Valuta. Valmista kastike sekoittamalla ainekset keskenään.

Kuumenna wok suurella lämmöllä, lisää öljy ja kuumenna erittäin kuumaki. Kypsennä lihaa kahdessa erässä 1 1/2 minuuttia tai kunnes se on ruskistunut. Ota wokista ja valuta. Kaada öljy wokista ja ota talteen 1 ruokalusikallinen.

Kuumenna talteen ottamasi öljy suurella lämmöllä erittäin kuumaksi ja paista kevätsipulia koko ajan sekoittaen 1 minuutti. Lisää liha ja kastike. Sekoita, niin että liha ja kevätsipulit peittyvät kastikkeeseen.

Viikon 41 keittokirja

Viikolla 41 kokkailin ruotsalaisten suosikkikokin Tina Nordströmin keittokirjasta Tina. Hänen kokkiohjelmaansa olen katsonut kerran, olin silloin vaihto-opiskelijana Ruotsissa, enkä ymmärtänyt Tinan puheesta mitään. Tinan kotisivujen mukaan hänen viimeisimmät kirjansa ja kokkiohjelmansa ovat vuodelta 2006 ja nykyään hän toimii muissa tehtävissä.
Tina. on ohut, väljästi aseteltu keittokirja, jossa on 67 ruokaohjetta SVT:n mat-ohjelmasta. Ohjeiden lisäksi kirjassa on vinkkejä ruoanvalmistukseen. Tina neuvoo esimerkiksi laittamaan tuorekelmun suoraan jäätelön tai kiisselin pinnalle, ettei siihen muodostu kuorta. Hauskin osio kirjassa on nimeltään hundralappen, jossa kokki haastaa itsensä hankkimaan raaka-aineet päivälliseen yhdellä sadan kruunun setelillä. Hauskuutta tuo lähinnä se, kuinka Tina kertoo olleensa kauhistunut ideasta: ettei noin halvalla voi saada ruokaa. Luvun aloitusteksti taitaa kertoa enemmän kokin ja oletetun lukijan sosioekonomisesta taustasta kuin mistään muusta, jos tarkoitus on yhdessä päivitellä, kuinka kummallista/hassua ja hauskaa on yrittää kokata sadalla kruunulla neljälle hengelle. Sata kruunua on kutakuinkin 10 euroa. Minusta tuntuu, että yli 10 euron käyttäminen yhteen ateriaan on turmiollista useimpien taloudelle. Minusta myös tuntuu, että useimmille ei ole vaikeaa ruokkia neljää ihmistä kymmenellä eurolla. Olenko aivan väärässä?

Kreikkalaista feta-piirakkaa

Viikon 40 ohjeen myötä olin pakotettu tutustumaan filotaikinaan. Teoriassa kyseinen taikina tuttu, mutta ruoanvalmistuksessa taito on tietoa arvokkaampaa. Hämeentien etnisistä filotaikinaa saa kuulemma edullisesti, mutta kun pitkän päivän jälkeen juoksin hikisenä sekä stockmanilla että s-marketissa, ei 200 metrin kävely etniseen houkuttanut ja tartuin lähes kuuden euron arvoiseen filotaikinapakettiin s-marketin pakastealtaalla. Stockalla olisi ollut vielä hintavampaa. Olen joskus ollut sitä mieltä, että on ihan ok juosta monessa kaupassa tarjousten perässä. Tämä syksynä olen kuitenkin muuttanut mieltäni, sillä on onni, jos saa kaiken yhdestä kaupasta. Siitä ilosta olen valmis vaikka maksamaankin.
Ruoka, tuo fetapiirakka siis, oli oikein hyvää, vaikka ohje olikin yhtä järjettömästi aseteltu kuin saman sarjan muissa kirjoissa. Ohjeen tulkitsemiseen tarvitsin apua, sillä englantini ei taipunut filotaikinan jokaiseen mutkaan. Tein jälleen puolikkaan annoksen. Suosittelen kokeilemaan!

Method:
1. Pre heat oven to 180 C.
2.Heat 15 ml oil ina large frying pan, add leek and carlic, and cook five minutes or until soft. Set aside.
3. Heat extra oil, add chicken in batches, and cook for 6-8 minutes.
4. Drain spinach, squeeze out excess water, and chop roughly.
5. In a large bowl, combine chicken, spinach, bell pepper, olives, feta, parsley oregano, eggs, cream and pepper. Stir until well combined. Set aside.
6. Lightly grease 22 cm square baking pan. Combine the extra oil and butter. Lay out sheets of filo, put two together, and brush with the oil mixture. Put another two on to, and brush again. Continue untill you have four double sheets. Line the baking dish with thw filo, and trim around the edges. Fill with the chicken mixture. Brush the remaining sheets with oil in the same wau as before, using the same amount. Place the filo on top of the baking dish, tucking the edges inside baking dish.
7. Brush the top with the oil mixture, sprinkle with sesame seeds, and bake in the oven for 40-45 minutes.

Ingredients
30 ml olive oil
1 large leek, washed and sliced
1 clove carlic, crushed
500 g chicken breasta, diced
1 bunch spinach, washed and blanched (laitoin 1/2 annokseen kaupasta ostetun muovipussillisen)
2 red bell peppers, roasted and dised (en paahtanut)
40 g black olives (oli 6 kpl)
200 g feta cheese, crumled

Chicken, roasted bell pepper, olive & feta pie

30 g parsley (sopivasti)
15 oregano (sopivasti)
3 eggs
60 ml heavy cream (käytin ruokakermaa)
freshly ground pepper
8-16 sheets filo dough
15 ml olive oil
15 g butter, melted
1 tbsp sesameseeds.

Uusia kirjoja, uusia pulmia

Uusia keittokirjoja on kertynyt kesän aikana runsaasti. En voi vastustaa keittokirjoja (en tosin yritäkään), mutta ne tuovat mukanaan joitain uusia pulmia. Näillä kirjoilla ei ole vielä omaa paikkaa.

Pidän keittokirjojani korkeusjärjestyksessä ja uusien kirjojen lisääminen hyllyyn tarkoittaa kaikkien kyseistä kirjaa matalampien kirjojen siirtämistä eteenpäin. Toimeen ryhtyminen kestää ja kirjoja ehtii kertyä pinoiksi asti. Se on toisaalta hyvä, sillä useamman kirjan lisääminen kerralla tuntuu pienitöisemmältä kuin niiden lisääminen yksitellen.

Kirjanhyllynkin kanssa on pohtimista, sillä lehtikotelot ja kaikkein korkeimmat keittokirjat tarvitsisivat lisää tilaa. Alimmat hyllyt ovat niille sopivia, mutta sitä ylemmät ovat matalampia. Jos lisään toisen hyllyn korkeutta, kolmannesta hyllystä tulee vain pokkareille sopiva, sillä sen yläpuolella on kiinteä keskihylly. Tämä sotkee fengsuini täysin, sillä en halua laittaa matalia kirjoja korkeiden "väliin".

Keittokirjoista kokkaillessani olen aloittanut korkeimmasta kirjasta ja edennyt matalampia kohti. Olen ostanut muutamia kirjoja, jotka ovat niin korkeita, että niistä olisi pitänyt jo kokata. Nyt minun pitäisi päättää missä vaiheessa kokkaan niistä.

A) Suhtaudun "liian korkeisiin" kirjoihin väliinjääneinä ja kokkaan niistä heti kun ostan ne. Tällöin yhdelle viikolle tulee useampi kirja ja mitä matalampiin kirjoihin mennään, sitä useammin ostamani keittokirja on korkeampi kuin kyseisen viikon kirja. Se tarkoittaa, että lopulta kokkaan jokaisesta ostamastani kirjasta heti ne ostettuani.

B) Suhtaudun "liian korkeisiin" kirjoihin kuten ne olisivat todellisuudessa matalampia ja asetan ne seuraavan (ja sitä seuraavan jne.) viikon keittokirjaksi. Tällöin kokkaisin edelleen kerran viikossa, mutta uusi kirja tulisi jonoon väliin siirtäen oikean korkuista kirjaa viikolla (tai useammalla eteenpäin).

C) Kokkaan kaikista uusista "liian korkeista" keittokirjoista sitten, kun olen kokannut muut kirjat järjestyksessä. Eli "liian korkeat" kirjat siirtyisivät jonon loppuun. Ongelmana tässä vaihtoehdossa on ennen kaikkea se, että minun pitäisi muistaa mitkä kirjat ovat jääneet väliin -haluan kuitenkin laittaa kirjat hyllyyn oikealle paikalle. Ja kun keittokirjoja on satoja, kestäisi jonon loppuun pääseminen vuosia.

Siinäpä pohtimista sunnuntaille. Jonkinlainen päätös pitäisi tehdä pian, sillä tällä hetkellä kirjoja on ympäri kotia. Harkitsin myös kirjahyllyn siirtämistä makuuhuoneesta olohuoneeseen, mutta se olisi jo isompi projekti.

ps. vaihtoehto B valittu.

puolalaista jauhelihaa

Ehdin tänään pitkästä aikaa rauhassa ruokakauppoihin. Olen aina nauttinut ostosten tekemisestä ja uutuuksien tutkimisesta. Uutuuksia enemmän ihmettelin tällä kertaa kallista lohta ja puolalaista jauhelihaa. Lohifileestä sai maksaa lähes 20 euroa kilolta, mikä tuntui hurjalta, kun vieressä kaupattiin 1) kokonaista ahventa ja sei sekä puna-ahvenfileitä kympillä kilo 2) kokonaista haukea, kokonaista lohta ja silakkafileitä kuudella eurolla kilo. Toki käsitellyn kalan kuuluu ollakin kokonaista kalliimpaa, onhan hävikki hurja. Olin vain edelleen siinä luulossa, että lohifileetä saa tarjouksesta kuudella-seitsemällä eurolla normaalihinnan ollessa kympin luokkaa. Pitäisi varmaan syödä useammin kalaa.

Citymarketin suurin ihme oli puolalainen naudan paistijauheliha, jonka kilohinta ylitti käsityskykyni: 12,95 per kilo. Miksi ihmeessä ostaisin puolalaista jauhelihaa? Miksi ihmeessä maksaisin enemmän puolalaisesta kuin suomalaisesta ruoasta?

risa ja rämä -ei ollenkaan rakas

Keväällä 2006 päätin, että tarvitsen kameraa tulevilla reissuillani. Halusin edullisen peruskameran, jonka akut ovat uusittavissa ja korvattavissa paristoilla. Päädyin lopulta Samsungiin, joka harmaannuttaa hiuksiani edelleen.
Ostin kameran perjantaina ja vein sen takaisin maanantaina. Kamera sammui yhtäkkiä kesken valokuvaamisen, lukittui ja suostui toimimaan vasta muutaman minuutin kuluttua muistikortin ja akkujen poistamisen jälkeen. Nuori myyjätyttö oli kovin epävarma siitä, oikeuttaako tällainen vika takuuvaihtoon. Onneksi paikalle saatiin kokeneempi myyjä, joka oli kanssani samaa mieltä siitä, ettei kamera voi tiltata joka toisen kuvan kohdalla. He kuitenkin halusivat todisteita ja palasin kotiin leikkimään kameralla -kamera nimittäin toimi juuri sen hetken, kun sitä kokeiltiin myymälässä. Kotona tarvittiin vain pari valokuvaa ja taas kamera pimeni. Sitten vain takaisin liikkeeseen näyttämään pimennyttä kameraa, jota ei saanut takaisin päälle poistamatta muistikorttia ja akkuja. Maanantaikappale lähetettiin takaisin valmistajalle ja minä poistuin uusi kamera kainalossani.
Uusi kamera ei tuonut onnea eikä iloa. Kameran sopeutuminen valaistukseen käy huomattavan hitaasti ja kameraa joutuu pitämään paikallaan useita sekunteja ennen kuin sillä saa otettua kuvan vaikkapa hämärissä sisätiloissa. Onnistunut kuva on aina iloinen sattuma, joka vaatii kirkkaan päivänvalon (vaan ei auringonpaistetta varjoineen).
Olen huono valokuvaaja. Huono kuvaaja ja huono kamera ei ole hyvä yhdistelmä. Olen yrittänyt rakentaa kotiini pienoisstudiota ruokien kuvaamiseen, mutten saa hämärään asuntooni riittävästi valoa. Eräs ystäväni lupasi auttaa studion rakentamisessa seuraavalla vierailullaan, joten kuvien laatu paranee ehkä hieman.
En osaa juurikaan säätää kameraani, ahdistun jo siitä, että toisilla kameroilla automaattitoiminto riittää kohtuulliseen kuvan laatuun. Minun kamerallani kuvaus hämärässä tuntuu olevan mahdotonta -tilanne ehtii mennä ohi ennen kuin kamera on valmis ja kuvasta tulee kelvoton. Mitä ihmettä teen kameralla, jolla voi kuvata vain keskipäivällä ulkona? En myöskään halua kameraa, joka jähmettyy säännöllisesti ja syö akkuja hurjaa vauhtia. Nyt kamerani leikkii taiteellista. Kuvassa valmistuu viikon 12 ruoka, jonka kamera on asetellut oman mielensä mukaan. Ehkä olisi siis aika hankki uusi kamera. Se ei ole Samsung.

Vietnamilainen naudanliha-nuudelikeitto

Viikolla 10 valmistin vietnamilaista naudanliha-nuudelikeittoa (Pho bo). Keiton raaka-aineet tulivat kalliiksi, käytin niihin ja viikon 11 ruokaan noin 30 euroa, vaikka tein jälleen puolikkaita annoksia. Yritin taktikoida menemällä ostoksille Stockmannille: kuvittelin, että saisin kaikki raaka-aineet samasta paikasta. En saanut, vaan kävin lisäksi ViiVoanissa. Olen usein kuullut sanottavan, että mitä Stockalta ei saa, sitä ei tarvi. Säännöllisin väliajoin lähdenkin hankkimaan erikoisena pitämääni raaka-ainetta kyseisestä kaupasta, mutta palaan tyhjin käsin. Tavallinen kauppareissukaan ei ole nautinto, sillä palvelutiskejä lukuunottamatta Stockan valikoima tuntuu kovin suppealta -erityisesti teollisten kohdalla tarjontaa on vähän.

Vietnamilainen naudanliha-nuudelikeitto (Pho bo)

300 g naudan keittolihaa tai paistia palana
1 kg naudan putkiluita
2 1/2 l vettä
5 cm pala inkivääriä kuorineen
1 keskikokoinen sipuli kuorineen
2 kokonaista tähtianista
8 cm pala kanelitankoa
1 tl suolaa
400 g tuoreita litteitä riisinuudeleita (tai 200 g kuivattuja liotettuina)
250 g naudan fileetä (pane 30 minuutiksi pakastimeen kohmettumaan ja leikkaa paperinohuiksi viipaleiksi)
1 keskikokoinen sipuli paperinohuina renkaina
2 kevätsipulia ohuina renkaina

Lisäksi:
100 g pavunituja
reilu kourallinen mintunoksia
1-2 isoa punaista chilipalkoa viipaleina
1 limetti lohkoina
pieni kulhollinen kalakastiketta

Pane keittoliha sekä luut isoon kattilaan ja kaada päälle sen verran vettä, että ne peittyvät. Kiehauta ja hauduta aineksia ilman kantta 10 minuuttia. Kaada vesi pois ja lisää kattilaan 2 1/2 litraa raikasta vettä.
Pujota inkivääri ja sipuli vartaaseen lihan kypsyessä. Paahda varrasta kaasuliekin päällä tai pane se hyvin kuumaan grilliin. (Minä grillasin uunin vastuksen alla pidemmän aikaa) Kypsennä sitä käännellen, kunnes inkivääri ja sipuli ovat tummuneet. Älä kuori niitä, vaan pane ne kattilaan kuorineen päivineen. Lisää liemeen tähtianis, kaneli ja suola ja hauduta aineksia hyvin miedolla lämmöllä ilman kantta 3 tuntia. Tässä ajassa lihasta on tullut todella mureaa. Nosta liha reikäkauhalla kattilasta jäähtymään. Heitä luut pois ja siivilöi keitinliemi puhtaaseen kattilaan. Liemen voi valmistaa päivän pari aikaisemmin ja säilyttää jääkaapissa.
Leikkaa kypsä liha ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna siivilöity liemi ja pidä se lämpimänä. Jos käytät tuoreita nuudeleita, kasta ne 10 sekunniksi kiehuvaan veteen ja kumoa lävikköön valumaan.
Jaa nuudelit neljän ison keittokulhon pohjalle. Annostele päälle kypsiä ja riimilihaviipaleita. Lusikoi kulhoihin kuumaa lientä ja ripottele pinnalle ohuita sipuli- ja kevätsipulirenkaita. Kata lisäkkeet ruokapöydän keskelle, josta ruokailijat voivat lisätä niitä keittoonsa maun mukaan.

Tämä ruoka oli mautonta ja epäilyttävän makuista. Annokset olivat valtavat, lähes litra molemmille kun tein puolikkaan annoksen. En suosittele.

keräilijän elämää

Laskin keittokirjani sekä muut kotitalouteen liittyvät kirjani. Niitä on yhteensä 274. Keittokirjoja näistä on suurin osa. Paperipinojani kasvatan leikkaamalla muista lehdistä ja esitteistä lähes kaikki ruokaohjeet arkistoihini. Lisäksi minulla on Glorian ruoka & viinin, Maku -lehden ja Suomen Kuvalehti gourmet:n kaikki ilmestyneet numerot. Nyt en oikein keksi mitä metsästäisin seuraavaksi. Elämä kun on paljon jännittävämpää kun on jotain mitä etsiä ja keräillä.

kuivaa lihaa

Ostin eilen kauppahallista poron kuivalihaa. Antauduin kalliille houkutukselle päivänä, jolloin maailma tuntui mahdottomalta paikalta. Lohduttelin itseäni ajatuksella suolaisesta, pehmeän sitkeästä lihasta. Hallin kuivaliha oli tekstittömään vakuumiin pakattua valmiiksi viipaloitua kuivalihaa. Pyysin myyjää avaamaan paketin minulle valmiiksi.

Bussipysäkillä kiinnitin huomioni suolakiteisiin lihan välissä ja kumisen kuivaan suutuntumaan. Jokin oli vialla. Salamannopeasti aivoni päättelivät, että myyjä on pakannut uudelleen mahdollisesti vanhentumassa olleet tai vaurioituneet myyntipakkaukset ja ripotellut väliin suolaa.