varoitus: Sisältää valitusta asioista, joille emme voi mitään.
Kuten kukin voi itse havaita, ei blogiani ole päivitetty. Syy on viisikirjaiminen:
H E L L E
Viisikirjaiminen tuholainen yhdistettynä julkisivuremontin muovien tukkimiin makuuhuoneen tuuletusikkuinoihin ja takalukittuun parvekkeen oveen on ajanut tämän vilukissan epätoivoon ja karkuun kotoaan. Hellehelvettiä on kestänyt kohta kuukauden, enkä tiedä mitenpäin olisin ja minne pakenisin. Kaikilla muilla on varmaan yhtä kurjaa, mutta valitan silti.
Olen viettänyt yöni yhä useammin poikaystäväni luona ja remonttimiesten muovitettua ikkunani päätin, etten palaa ennen muovien katoamista. Aiemmin yöt olivat sujuneet joten kuten ja lämpötila oli laskenut yöllä 25 asteeseen, kun tiukasti muovitetut ikkuna piti lämmön tasaisessa 30 asteessa läpi yön.
Eilen kävin kotonani ja viileähkön viikonlopun jälkeen lämpötila oli tippunut pari astetta 28:aan. Iltapäiväauringon paahteessa makuuhuoneessa on helposti 35 astetta, vaikka verhot ovat olleet kiinni kaksi kuukautta. Tänään menen taas kotiini pesemään työvaatteet ja tiskaamaan tiskit. Tiskaaminenkin on muuttunut rankaksi urheilusuoritukseksi, hikihän valuu pelkästä istumisesta.
Tavoitteenani oli opiskella hieman kesätöiden ohella. Heinäkuussa en ole tehnyt mitään. Asiat pitäisi saada alta pois ennen syksyn opintojen alkamista, mutta olen hukannut monta viikkoa työaikaa. Osa syksyn kursseistakin on kiinni kesän suorituksista. Olenko vain laiska? Ehkä. Olen löytänyt rajan, jonka jälkeen keskittyminen on mahdotonta ja pelkkä oleminen epämiellyttävää. Rajan yli pääsee helposti, kun istuu 30 asteisessa asunnossa, pitää käsiä ylikuumenevalla kannettavalla, pyyhkii hikeä ranteista, ettei sitä valuisi tietokoneeseen ja hetken kuluttua todistaa, kun tietokone sammuttaa itsensä välttyäkseen vaaralliselta ylikuumenemiselta.
Kirjastossa opiskelu on harvinainen mahdollisuus, sillä kesäaukioloajat ovat melko suppeat (ma-pe 9-18). Tällaisena arkivapaapäivänä ehdin kirjastoon. Arkivapaapäivien äänimaailmaan kotona kuuluisivat poraus ja muut remontin äänet, joten karkaaminen on oikein hyvä vaihtoehto.
Koska kuumuudessa on vaikea nukkua, kaiken kruunaa väsymys, joka tekee minusta keskittymiskyvyttömän ja järjettömän vihaisen. Kaupoissa on viileää, mutta huonosti nukutun yön ja raskaan keittiötyöpäivän jälkeen haluaa vain istua, maata tai nukkua. Eilen satuin ilmastoituun bussiin ja ajattelin, että voisinkin ottaa kirjan ja eväät mukaan, etsiä ilmastoidun bussiin ja ajella sillä edestakaisin koko päivän. Voisin vaikka torkahtaakin.
Tämän viikon projektina on pakata kaikki opiskeluihin liittyvät paperit ja kirjat laukkuun ja tarpeelliset tiedostot muistitikulle. Perjantaina on viimeinen työpäivä ja lauantaina siirryn pohjoiseen. Toivottavasti helle ja muovit ikkunastani katoavat ennen paluutani. Kaipaan kovasti kotiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti