Gâteau "Grandmère"

Ensimmäisen viikon ruoka on siis Gâteau "Grandmère", isoäidin omenapaistos, kirjasta Culinaria makujen Eurooppa.

2 tl liivatejauhetta
5 omenaa (Granny Smith)
20 g voita
100 g sokeria
5 munaa
hienoa sokeria

Liota liivate 3 ruokalusikalliseen vettä. Kuori omenat, poista niistä siemenet ja leikkaa malto paloiksi. Paista palat kevyesti voissa ja sokerissa.
Ota kattila liedeltä ja sekoita liivate kuuman omenaseoksen joukkoon, sekoita sitten vähitellen joukkoon munat.
Voitele uunivuoka tai kohokasvuoka ja ripottele siihen sokeria. Levitä omenaseos vuokaan ja kypsennä sitä 40 minuuttia vesihauteessa 170-asteisessa uunissa.
Kumoa vuoka, ripottele paistoksen päälle sokeria ja karamellisoi pinta kuuman grillivastuksen alla.

Mitä sitten tapahtui:
Korvasin liivatejauheen kahdella liivatelehdellä, joita liotin ensin runsaassa kylmässä vedessä. Ihmettelin, pitäisikö sokerin ja omenoiden karamellisoitua paistettaessa kuten tarte tatinissa vai tulisiko kaunis väri uunissa. Lisäsin liivatteiden liottamiseen tarkoitetut 3 rkl vettä omenapaistokseen, jonne liuotin myös liivatelehdet. Ihmettelin eikö kananmunan kypsy kun sen laittaa omenoiden joukkoon ja harkitsin koko seoksen jäähdyttämistä. Lopulta päädyin rikkomaan kananmunien rakenteen ja sekoittamaan ne joukkoon. Tuloksena oli vaaleankeltaista velliä.

Pohdin pitäisikö vesihauteen veden olla valmiiksi kuumaa ja päädyin keittämään vedenkeittimellä haudeveden. Vuoka, jota ajattelin käyttää oli sopivasti liian pieni ja sain lisäksi pienen annosvuoallisen omenapaistosta. Kypsensin sitä viisi minuuttia mikrossa, koska halusin nähdä mitä saan aikaiseksi. Kypsymistä odotellessa mietin, kuinka hassua on, että paistoksessa on sekä liivatetta ja kananmunaa. Kananmuna hyytyisi uunissa, mutta liivate vasta paistoksen jäähtyessä. Vai olikohan liivate ehtinyt jo hyytyä kananmunia lisätessä? Tulisikohan paistoksesta tytinää? Kirjassa kehotettiin tarjoamaan paistos lämpimänä tai lämmitettynä. Eikö liivate sulakin uudelleen lämpimässä? Onko liivatteesta tällöin mitään hyötyä? Voisiko sen jättää pois?

Mikroon on viidessä minuutissa muodostunut runsaasti höyryä, joka valuu vetenä kaikkialle. Jos olet koskaan "keittänyt" kananmunia mikrossa, tiedät miltä omenapaistos näytti. Rakenne oli ilmava ja huokoinen, väri odotetusti vaaleankeltainen. Kumosin annoksen lautaselle ja maistelin sitä lämpimänä. Maku oli hauska, kananmuna tuli hieman läpi, mutta jäi pian omenan ja karamellin alle.

Ei, paistos ei saanut väriä uunissa. Sitä ei olisi pitänyt paistaa kuten ohjeessa sanottiin "kevyesti", vaan karamellisoitumiseen asti, ainakin jos paistoksesta haluaisi samannäköistä kuin kuvassa. Onneksi pinta karamellisoidaan erikseen, ehkäpä se naamioi valjun paistokseni. Valmis paistos on kumottuna vanukasmainen. Ripottelen päälle sokeria, väännän ensimmäistä kertaa elämässäni grillivastukset päälle ja mietin, kuinka kauan paistoksen pitäisi olla uunissa karamellisoituakseen. Viiden minuutin kuluttua sokeri kuplii ja näyttää vaahtokylvyltä. Kymmenessä minuutissa pinta on kauniin ruskea ja otan paistoksen ulos uunista.

Paistos näyttää hieman espanjalaiselta perunatortillalta, mutta maistuu hyvältä. Omenaseoksen paistaminen karamellisoitumiseen asti toisi väriä ja oletettavasti veisi pois häivähdyksen kananmunan makua. Huomenna tarjoan tätä kaverille. Nyt taidan ottaa vielä lisää.