Juhlimme eilen yhteistä eloa illallisen merkeissä ravintola Kuussa. Ehdimme ensimmäisiksi asiakkaiksi ja saimme seurata samalla ravintolan kuukausittaisen viini-illan valmisteluja ja luentoa. Minä söin erinomaisen Kuun menun, seuralaiseni nautti siiasta Helsinki menussa.
Kuun menu:
Savulohikeitto
Poron ulkofileetä ja portviinikastiketta
Juusto
Suklaakeittoa ja nougatjäätelöä
Helsinki menu:
Porsaan rilletteä ja waldorfin salaattia
Haudutettua siikaa ja tummaa tillikastiketta
Juusto
Pannacotta ja lakkasorbettia
Aluksi pöytään tuotiin tuoretta leipää. Ehdin jo harmitella yhtä siivuani, kun sitä tarjottiin meille lisää. Mukavaa, että niin moni ravintola tuo pöytään tuoretta leipää. Sitäpaitsi se rauhoittaa nälkäisen mieltä ja antaa keittiölle lisäaikaa. Savulohikeittoni oli upea, vaikkakin melko suolainen aloitus aterialleni. Sen siitä saa, kun ei kotona muista suolata ruokia. Keitto oli aika iso alkuruoaksi, kala oli valtavana saarena keskellä keittoa. Pääruoka oli menuni helmi, itse täydellisyys. Kuvittelin löytäväni aterian osaset nettisivuilta, joten en painanut niitä erityisesti mieleeni. Poron ja kastikkeen lisänä oli jotain suurimoita ja juuressoseen tapaista. Ensimmäisessä maistoin mehevyyttä ja valkosipulia, toisessa ainakin lanttua. Sose ei ollut aivan mieleeni, mutta söin sen kuitenkin. Jälkiruokani oli hienoinen pettymys. Kokonaisuus maistui Snickersiltä, mutta suklaakeitto oli kovin karvasta ja jäi syömättä. Seuralaiseni piti menustaan ja piti sen parhaana osana jälkiruokaa.
Istuimme baaritiskin lähellä ikkunapöydässä ja kaikki henkilökunnan keskustelut kuuluivat pöytäämme. Ei niin kovaa, että emme olisi pystyneet keskustelemaan, mutta kuitenkin niin kovaa, etten voinut olla kuulematta keskusteluja. Vaimeamman keskustelun olisi voinut sulkea tietoisuudestaan taustahälinäksi. Ravintolasalin muoto taitaa tässä tapauksessa olla ratkaiseva tekijä, kun lähes kaikki pöydät ovat aivan lähellä baaritiskiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti